Mää piirtele kälysii käyrii ja koita miättii mimmosel ihmee SQL-lauseel mää saisi haettuu kaikki voimasolevat tukijaksot kannast. O ko hammasrattais olis hiakkaa ja rojekti eiku kusee. Äkkii soi puhelin. Se o vaimo.

"No, mitäs sin?"

"Oli kuule pakko soittaa, mul sattu semmost hauskaa et ko mää lauloi sitä yht lastelauluu, ih-hah-haa ih-hah-haa heepoo hirnahtaa, ni poitsu alko hyrräilee sitä siin mukan ja viäl iha nuatilles ja sit me käytii lekuris ja se korvatulehruski oli parantunu!"

Hiano homma, mää sano. Mää ole sit viäl kotimatkallaki nii täpinöissäni et melkei vahinkos erehry hymyilemmää ruuhkapussis, mut saa se onneks peitettyy ajois reippaapualeisel kröhimisel.