●Huumekauppias pelastuu

Ville seisoi vakiopaikallaan jätekatoksen luona ja nojasi ostoskeskuksen seinään. Hän piti käsiään syvällä pitkän takin taskuissa ja vilkuili ylösnostetun kauluksen välistä ohi käveleviä ihmisiä.

Ville havaitsi rastatukkaisen nuoren naisen, jonka olkalaukussa oli hampunlehden kuva. Selvä tapaus, Ville ajatteli. Hän laahusti pois jätekatoksen varjosta, pysäytti naisen ja pyysi tätä syrjemmälle. Takaisin jätekatoksen alle päästyään Ville otti taskustaan kourallisen folioon käärittyjä pieniä möykkyjä.

”Osta hasista”, Ville kähisi. ”On tosi hyvää kamaa. Saat halvalla.”

Naisen silmiin syttyi tuima katse. ”Onko se vegaanista? Olen kuullut, että hasista jatketaan joskus maitojauheella.”

Villen aivot raksuttivat kuumeisesti. ”Hä?”, hän sanoi.

Vastaus ei selvästikään tyydyttänyt naista, joten Ville työnsi foliomöykyt takaisin taskuun ja kaivoi esiin Minigrip-pussin, jossa oli ruskeaa jauhetta. ”Otatko sitten mieluummin heroiinia?”

”Onko unikot viljelty luonnonmukaisesti?”, nainen tiukkasi. ”Onko viljelijä saanut kunnon korvauksen työstään? Ei kai häntä vain ole riistetty?”

Ville levitteli käsiään hölmistyneenä. ”No entäs amfetamiinia?”

”Onko se kotimaista? Ei ole mitään järkeä tuoda piriä esimerkiksi Virosta, koska se kuluttaa fossiilisia polttoaineita.”

”Ömm...”, Ville mietti, ja nainen marssi tiehensä.

Ville kyttäsi seuraavaa uhriaan. Jätekatoksen ohi pyyhälsi salkkua kantava pukumies kännykkään puhuen. Ville oli harjaantunut näkemään päällepäin, kuka käytti huumeita ja kuka ei, joten hän kiiruhti miehen luokse.

”Sinun kaltaistasi miestä varmaan kiinnostaa kokaiini”, Ville supisi. ”Nyt olisi hyvälaatuista tarjolla.”

Mies lopetti puhelun. He kävelivät jätekatoksen alle ja Ville ojensi miehelle pienen läpinäkyvän pussin, jonka sisällä oli valkoista jauhetta. Mies nosti pussin ilmaan, ravisti sitä kevyesti ja katsoi jauhetta auringonvalossa.

”Väri on kirkas ja koostumus hieno, joskin paikoin rakeinen”, mies totesi. ”Jauhe laskeutuu pussin reunoja pitkin lupaavalla tavalla.”

Mies avasi pussin, haistoi sitä, näytti mietteliäältä ja nuuhkaisi vielä muutaman kerran.

”Tuoksu on täyteläinen, viipyilevä. Pikantti vivahde tuo yleisvaikutelmaan terhakkuutta.” Mies alkoi nyökytellä päätään. ”Selvästi peräisin Bolivian kokaviljelmiltä. Sanoisin, että vuosikerta on... hmm... 2004.”

Mies otti sormenpäähän hitusen kokaiinia ja nuolaisi sitä. Hän pyöritteli kieltä suussaan ja mutristeli huuliaan. Äkkiä hänen naamansa venähti ja hän sylkäisi.

”Mitä helvetin leivinjauhetta tähän on sotkettu?”, mies kiivastui. ”Ei näin epäpuhdasta kokaiinia kehtaa tarjoilla kellekään maisteltavaksi. Hyvästi!”

Ville jatkoi jätekatoksen alla notkumista, kunnes hyvin vanha ja kumara nainen vaappui hänen luokseen kävelykepin varassa.

”Purhosen Villekös se siinä?”, vanhus kysyi ja siristeli silmiään. ”Ja taas huumeita myymässä?”

”Päivää”, Ville mumisi ja kohensi nolona ryhtiään.

”Voi teitä nykyajan nuoria”, vanhus päivitteli. ”Ette te tiedä, miten hyvin teillä on asiat. Kun minä olin nuori, ei ollut muuta kuin heroiinia ja morfiinia. Teillä nykyajan nuorilla on ekstaasia ja amfetamiinia ja lsd:tä ja marihuanaa ja ties mitä.”

”Niin”, myönsi Ville katse maahan painettuna.

”No mikäs se on ekstaasinapin hinta tänään?”, vanhus kysyi.

”Viisitoista euroa”, Ville vastasi.

”Viisitoista?”, vanhus kiekaisi. ”Herranen aika! Se Kerosen poika, se Jaakko, joka diilaa tuolla Keskuspuistossa, myy essoja alennuksella. Hinta vain neljätoista yhdeksänkymmentä. Minä ainakin ostan sieltä mistä halvimmalla saa.”

”Mutta Jake... siis Jaakko myy ihan huonoja essoja”, Ville parkaisi. ”Minulla on paljon parempia.”

Vanhus ei enää kuullut. Hän linkutti poispäin ja jupisi itsekseen eläkkeensä riittämättömyydestä.

Kauppa kävi niin surkeasti, että Villen oli turvauduttava äärimmäisiin keinoihin: hän meni koulun pihalle maleksimaan. Pian hän pysäytti pari viidesluokkalaista poikaa ja tarjosi näille ekstaasipillereitä.

”Minkä merkkisiä ne on?”, kysyi toinen pojista.

”Näissä on smurffin kuva”, Ville sanoi. ”Kyllähän te smurffeista tykkäätte, ettekö tykkääkin?”

”Smurffi?”, poika tuhahti. ”Ei kukaan enää tykkää mistään smurffeista. Crazy Frog sen täytyy olla.”

”Sitä paitsi”, toinen poika sanoi, ”kun me halutaan essoja, me katsotaan netistä ohjeet ja tilataan sieltä aineet ja tehdään itse.”

Pojat haukkuivat Villeä muumioksi ja häipyivät. Ville lähti pettyneenä kävelemään kotiin. Hän suunnitteli jo alan vaihtoa. Yhtäkkiä hänen rinnalleen ilmestyi lierihattuun ja pitkään takkiin pukeutunut mies.

”Ei taida kauppa käydä”, mies lausahti ja vilkaisi lierin alta Villeä.

Ville pelästyi. ”Joo... ei kun ei... tai siis... en kommentoi! Tiedän kyllä oikeuteni!”

Mies rauhoitteli Villeä ja esitteli itsensä. Hän oli suuren huumeita välittävän verkoston edustaja.

”Kilpailu kiristyy ja markkinat keskittyvät”, mies puheli. ”Pian on jäljellä vain muutama suuri tukkumyyjä ja niiden verkostoihin kuuluvat vähittäismyyjät. Itsenäisillä pienyrittäjillä ei ole enää mahdollisuuksia pärjätä hinta- ja laatukilpailussa.”

Ville kuunteli tarkkaavaisena. ”Asiakkaat ovat kyllä aina vain hankalampia”, hän myönsi.

”Tarjoan sinulle sopimusta”, mies sanoi. ”Hankit kaikki huumeesi meiltä ja annat meille viisikymmentä prosenttia voitoistasi.”

Mies vakuutti, että hänen välittämänsä huumeet olivat erittäin korkealaatuisia ja markkinoiden halvimpia. Ville oli aina pitänyt siitä, ettei hän ollut kenenkään käskyläinen, mutta hetken mietittyään hän innostui tarjouksesta.

Jatkossa Villen bisnekset kukoistivat. Hänen valikoimistaan löytyi niin luonnonystävien kuin kulinaristienkin vaatimukset täyttäviä huumeita, ja ekstaasipillereissä oli aina trendikäs kuva. Lisäksi asiakkaat saivat kaupan päälle tuoteselosteen ja käyttöohjeet. Esimerkiksi marihuanan mukana sai tällaisen lapun:

Marihuana. Hampun (Cannabis sativa) naarasyksilön kukintoja. Hamput on kasvatettu helsinkiläisessä lähiössä sisätiloissa. Lannoitteena ja multana on käytetty puhtaasti kotimaisia tuotteita. Marihuana on rouhittu käyttövalmiiksi. Suositellaan käytettäväksi polttaen. Varoitus! Älä ime marihuanaa nenääsi! Älä käytä marihuanaa suonensisäisesti! Vältä käyttöä mikäli olet raskaana tai henkisesti epävakaa! Säilytä marihuana kuivassa ja ilmatiiviissä tilassa auringonvalolta ja virkavallalta suojattuna. Rasvaa 0 %. Laktoositon. Saattaa sisältää pieniä määriä hampunlehtiä. Parasta ennen: Katso päiväys pussin kyljestä. Tämä teksti on painettu kierrätyspaperille.

Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän yliopistossa luovaa kirjoittamista ja kansantaloustiedettä.