Fifi - Kaikki

Vihreät pavut ja riisi iranilaiseen tapaan

voima@voima.fi (Kristiina Koivunen) — Thu, 17 May 2012 08:30:00 +0300

Kristiina Koivunen

Vihreät pavut

Tarvikkeet (5 hengelle): 500 g vihreitä papuja puolikas sipuli 1 tl kurkumaa 2 rkl tomaattipureeta 1 tl suolaa 1 dl keltaisia linssejä öljyä

Puoli kiloa tai enemmän vihreitä papuja pilkotaan pieniksi paloiksi, samoin puolikas sipuli. Niitä kuullotetaan öljyssä kymmenen minuuttia.

Lisätään 1 tl kurkumaa (keltaista maustetta) ja 2 rkl tomaattipureeta sekä 1 dl pestyjä keltaisia linssejä ja 1 tl suolaa. Sekoitetaan välillä. Lisätään vettä sen verran, että vihannekset peittyvät ja annetaan kiehua parikymmentä minuuttia, kunnes pavut ovat kypsiä. Jos käytetään pakastepapuja, lyhyempi aika riittää, mutta on tarkastettava, että myös linssit ovat kypsiä.

Papumuhennoksen vieressä kiehuu riisiä.

Tällä kertaa salaattina on tuoreita aniksen lehtiä. Iranissa ateriaan kuuluu aina leipää.

 Riisi iranilaiseen tapaan

Tarvikkeet: riisiä, suolaa, öljyä, seesamin siemeniä, yksi ohut leipä

Otetaan 1,5 dl hyvälaatuista riisiä per ruokailija, ei mitään halpakaupan puuroriisiä. Pestään riisi huolellisesti ja huuhdotaan se useita kertoja. Keitetään sitä runsaassa vedessä, johon on lisätty suolaa, noin kymmenen minuuttia. Kaadetaan riisi lävikköön ja valutetaan vesi pois.

Pestään kattila ja laitetaan se hellalle. Odotetaan kunnes kattilan pohja on kuiva sisäpuolelta (tai otetaan toinen kattila). Kattilan pohjalle kaadetaan sen verran öljyä, että pohja peittyy. Laitetaan öljyyn 2 rkl seesamin siemeniä ja niiden päälle ohut leipä, joka peittää kattilan pohjan. Jos ei ole iranilaista leipää, voi käyttää esimerkiksi rieskaa.

Riisi kaadetaan leivän päälle, kattila pidetään miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia. Vettä ei lisätä.

Kuumennetaan öljyä paistinpannussa, ei niin kuumaksi, että se alkaa savuta. Viiden hengen riisiannokseen menee noin 1 dl öljyä. Kaadetaan öljy riisin päälle reikäkauhan läpi.

Sen jälkeen suljetaan kaasu, mikäli käytetään kaasuhellaa, tai nostetaan kattila pois levyltä, mikäli käytetään sähköhellaa. Riisi saa hautua hetken.

Öljyssä hautunut leipä on parasta riisiannoksessa.

Näyttelyt: Ylva Holländer: OMNIA DE VITA 2012-05-23 - 2012-06-17

Wed, 16 May 2012 19:14:00 +0300

Kunta: Espoo

Valokuvissa ja veistoksessa kuolema kohtaa suuren katastrofin, mutta ehkä myös rakkauden tai sienenpoimijan keräilyonnen. Siitä näyttelyn nimi Omnia de vita, Kaikki elämästä. Teokset käsittelevät elämän perimmäisiä kysymyksiä.

Merikalatilanne Brittein saarilla

voima@voima.fi (Maria Haanpää) — Wed, 16 May 2012 14:11:00 +0300

Maria Haanpää

Viikko sitten julkistettiin raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Brittein saarten merialueiden kaloihin, sikäläiseen kalastuselinkeinoon ja akvakulttuuriin. Raporttiin on koottu aiemmin julkaistua tutkimustietoa, jota on ehkä yllättävänkin vähän, jos ajatellaan kalojen suurta ravitsemuksellista ja taloudellista merkitystä ihmisille. Toisaalta tietoa on niin paljon, että poimimme raportista tähän vain joitakin yksinkertaisia pääkohtia ja esimerkkejä.

Britannian ja Irlannin ympärillä merivesi on lämmennyt noin 0,2-0,6 celsiusastetta vuosikymmenessä viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Brittein saarten meriveden pintalämpötilat ovat nousseet jopa kuusinkertaisella nopeudella verrattuna maailman merien keskiarvoon.

Joidenkin kalalajien esiintymissyvyydessä ja esiintymisalueissa on havaittu muutoksia, jotka selittyvät yksinkertaisimmin meriveden lämpenemisellä. Esimerkiksi kylmässä viihtyvät pohjakalat ovat siirtyneet 1980-luvulta lähtien noin kymmenen metriä syvemmälle vuosikymmentä kohti.

Britanniassa taloudellisesti tärkeän saaliskalan, turskan (Gadus morhua) levinneisyys on siirtynyt kohti koillista Pohjanmeren syvempiin, vielä vilpoisiin vesiin. Runsaimmat turskasaaliit on täytynyt käydä pyytämässä yhä kauempaa ja kauempaa jo 1910-luvulta alkaen. Turska tarvitsee kuteakseen todennäköisesti 4-8 celsiusasteen lämpötilan.

Lämpimässä viihtyvä meribassi (Dicentrarchus labrax) on levinnyt pohjoisemmaksi. Sen määrä on kasvanut Englannin kanaalissa, Pohjanmeressä ja Irlanninmeressä. Vuotuiset meribassisaaliit olivat Britanniassa 1980-luvun puolivälissä 460 tonnin luokkaa, mutta vuonna 2009 sitä saatiin jo 7000 tonnia. Meribassista on havaittu esimerkiksi, että naaraiden on oleiltava tietty ajanjakso yli 10-asteisessa vedessä, jotta ne kehittyisivät lisääntymiskykyisiksi.

Niinikään lämpimissä vesissä viihtyvä sardelli (Engraulis encrasicolus) on nykyisellään vähissä Biskajanlahdella, mutta Britannian rannikkovesissä se on runsastunut dramaattisesti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on levinnyt vähitellen Englannin kanaaliin, Pohjanmereen ja Irlanninmereen. Niitä edeltäneiden 70 vuoden ajan sardelli käytännössä puuttui Brittein saarten vesistä. Vuonna 2007 sitä saatiin saaliiksi Britanniassa jo 939 tonnia.

Britanniassa ja Irlannissa lohi (Salmo salar) ja sinisimpukka (Mytilus edulis) ovat yleisimmät merivedessä viljellyt lajit. Lohen kasvatus on keskittynyt Skotlantiin, missä veden lämpötila on 6–15 celsiusastetta. Aika näyttää miten tämä toiminta sopeutuu meriveden lämpenemiseen. Sinisimpukoiden osalta eräs ennuste arvioi, että yhden celsiusasteen lämpeneminen aiheuttaisi tuotantoon 50 prosentin romahduksen ja neljän asteen lämpeneminen jopa 70-prosenttisen kadon. Mahdollisena ratkaisuna pidetään kasvatettavan lajin vaihtamista esimerkiksi tyynenmerenosteriin (Crassostrea gigas), joka kestää lämmintä selvästi paremmin. Ostereihin liittyy sama riski kuin lohiin: ne voivat päästä leviämään luontoon viljelylaitosten ulkopuolelle.

Tuulenkaloja (Ammodytidae) lunnin nokassa. Merituulenkala on meriekosysteemin avainlajeja, tärkeä linkki ravintoketjussa planktonin ja huippupetojen välillä. Tuulenkalat ovat kelvanneet ihmisenkin saaliiksi aina ylikalastukseen asti. (Kuva: Steve Garvie/Creative Commons)

Kaikkien kalalajien levinneisyysalueet eivät muutu, vaikka lämpötilat muuttuvatkin epäsuotuisiksi. Britannian vesillä suurin tällainen huoli kohdistuu merituulenkalaan (Ammodytes marinus). Merituulenkalalla on kovin vähäiset mahdollisuudet siirtyä syvempiin ja viileämpiin vesiin, koska se tarvitsee elinympäristökseen hiekkapohjan, jollainen on yleensä vain matalissa vesissä. Pohjanmeren kohonneet talvilämpötilat ovat ilmeisesti jo heikentäneet merituulenkalan menestymistä siellä.

Britannian eteläisiltä merialueilta on alkanut kertyä havaintoja lajeista, joita siellä ei ole tavattu ennen tai ei ole tavattu pitkään aikaan. Tonnikala (Thunnus thynnus), porsassäppikala (Balistes capriscus), kettuhai (Alopias vulpinus), sinihai (Prionace glauca), rauskulaji Pteroplatytrygon violacea ja möhkäkala (Mola mola) ovat lounaisilla rannikkovesillä yhä tavallisempi näky.

On selvää, että ilmastonmuutoksella on ollut ja tulee jatkossakin olemaan vaikutusta kalakantoihin. Meriveden lämpötila on niin keskeinen kalojen elintoimintoihin vaikuttava tekijä. Kaloille tärkeitä ympäristötekijöitä ovat myös meriveden happamuus (pH), johon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa, ja veden happipitoisuus, johon veden lämpötila vaikuttaa. Lämpötilan merkitys voi vaihdella samallakin kalalajilla yksilön eri elämänvaiheiden välillä. Vaikutusten monivivahteisissa yksityiskohdissa riittää vielä tutkittavaa, ennen kuin Brittein saarten mannerjalustan kalakannoista kyetään laatimaan tarkkoja kvantitatiivisia ennusteita.

Kalojen kannanvaihteluista voi myös olla vaikeaa päätellä, mikä on ympäristönmuutoksen ja mikä kalastuksen vaikutusta. Ammattikalastuksen vaikutus kalakantoihin on ollut huomattavaa jo 1800-luvun lopulta lähtien, ja esimerkiksi 2000-luvulla ylikalastus on ollut Britanniassa vielä hyvin yleistä.

Kalaraportin julkistanut brittiläinen Marine Climate Change Impacts Partnership on meriluonnon tutkimusta tuottava yhteenliittymä, jossa on mukana sekä tutkimuslaitosten että hallituksen, kanslaisjärjestöjen ja teollisuuden edustajia. Raportista uutisoivat Edie.net, Yale Environment 360, Climate Progress ja perusteellisimmin The Guardian.

Nuo uutiskirjoitukset näyttävät perustuvan lähinnä raportin yleistajuiseen tiivistelmään (pdf), joka on luonteeltaan esitemäisen suppea. Kaloista intohimoisesti kiinnostuneille suosittelemme syventymistä raportin tieteellisiin artikkeleihin, jotka ovat kaikki täysin vapaasti luettavissa Aquatic Conservation: Marine and Freshwater Ecosystems -lehden nettisivuilla. Kyseisten neljän ilmastonmuutosartikkelin painopisteinä ovat merikalojen menestyminen ja kannanvaihtelut, merikalastus, merellinen akvakulttuuri, ja johdantona edellisiin ilmastonmuutoksen vaikutukset fysikaaliseen meriympäristöön.

Ajatuksia koti-ikävästä

voima@voima.fi (Paula Kultanen Ribas) — Wed, 16 May 2012 09:00:00 +0300

Paula Kultanen Ribas

Pääsiäislomalla pääsin käymään Barcelonassa. Ensi kertaa turistina. Pitkä, kylmä talvi oli saanut jo kaipaamaan toista kotiani. Välistä olin miettinyt, olinko tehnyt virheen palatessani Suomeen. Arktisiin oloihin sopeutuminen ei tapahdu käden käänteessä. Olin ehtinyt kaivata värejä, kaoottisia katuja, iloista puheensorinaa, aurinkoa, kesävaatteita, leikkisää ilmapiiriä.

Todellisuus yllätti. Barcelonan aura oli muuttunut. Satoi ja oli viileää, ylläni kannoin samaa varustusta kuin Helsingissäkin ja kesähepenet saivat kulkea vain matkalaukussa. Katukuva oli harmaa. Ilmapiirin leikkisyys oli kaikonnut, muuttunut apaattiseksi.

Vallanvaihdon jälkeen mielenosoitukset olivat vain lisääntyneet, samoin työttömyys, epävarmuus ja rikollisuus. Ymmärsin, etten voisi nauttia kaupungin pinnallisista viihdytyksistä niin kuin ennen.

Espanjan sisällissodasta selviydyttyään mieheni isovanhemmat eivät vähästä ole säikkyneet. Nyt yöunia vievät ikkunan alla rauhattomasti liikehtivät mielenosoittajat. Oikeistohallituksen suurleikkaukset, jotka kurjistavat köyhimmän kansanosan elämää, ovat täysin oikeutettu syy majoittua kadulle mieltä osoittamaan. Ikävä kyllä hallitukseen vetoavan kansan vanavedessä liikkuu myös kärsimättömiä anarkisteja, jotka haluaisivat ottaa vallan omiin käsiinsä. Roskasäiliöitä räjäytellään, näyteikkunoita rikotaan ja liikkeitä ryövätään.

Sukujuhlissa eräs lastentarhanopettaja kertoi olevansa tyytyväinen, ettei häntä vielä ollut irtisanottu. Palkkaa kuitenkin lasketaan asteittain aina työttömyysturvan pienuiseksi, kunnes kunnalla on taas varaa maksaa normaalia, tuhannen euron kuukausipalkkaa. Yliopistolla opiskeleva sukulaistyttö päivitteli, että lukuvuosimaksu on nostettu yhdessä yössä neljästä tuhannesta viiteen tuhanteen euroon. Tutkinnon hinnaksi tulee huikeat 20 000 €.

Ystävät eivät halunneetkaan tavata vanhassa tutussa kantabaarissa. Omistaja oli joutunut sulkemaan sen kannattamattomana. Meidät vietiin kiinalaisten pitämään kuppilaan, joka houkuttelee asiakkaita euron tuoppeja mainostavalla kyltillään. Lama on mitä ilmeisimmin lakkauttanut vielä syksyllä kukoistaneen cocktail-buumin.

Yhdeksän vuotta vakituisena sähköasentajana toiminut kaveri oli juuri saanut potkut ja mietti mihin maahan muuttaisi. Baarin pitäjä ajautui konkurssiin ja kokkikin joutui irtisanotuksi. Ystäväpariskunta oli joutunut muuttamaan erilleen, seitsemän tunnin matkan päähän toisistaan. Koko elämä on nyt järjestettävä sen mukaan, mistä kulloinkin onnistuu löytämään työtä. Suurin osa suomalaisystävistämme kyseli Helsingin tilanteesta ja harkitsi ensi kertaa vakavasti paluumuuttoa. Iloisia keskusteluja varjosti huoli toimeentulosta.

Espanjalaiset ystävät kuuntelivat tarinoitamme Suomesta silmät kiiluen.

”Olette onnekkaita! Älkää vain palatko tänne, täällä ei ole elinmahdollisuuksia”, he totesivat kuin yhdestä suusta.

Olimme matkustaneet Barcelonaan turistilomalle, rentoutumaan ja huvittelemaan, mutta päädyimmekin lohduttelemaan, kannustamaan ja huolestumaan. Ensi kertaa Suomi näyttäytyi silmissäni positiivisena, iloluontoisena mahdollisuuksien maana. Matka antoi varmuuden: en ollutkaan erehtynyt päätöksessäni.

Kotona ymmärsin vapautuneeni Barcelonan ikävöinnistä. Kaipaamaani paikka ei ole sellaisenaan enää olemassa. Kaupunkien aurat muuttavat muotoaan, ne muodostuvat ihmisten tunteista ja ajatuksista. Mikään paikka ei ole iloinen, elleivät sen asukkaat ole iloisia, tai synkkä, elleivät kansalaiset vajoa synkkyyteen. Aistin design-pääkaupungin arktisessa ilmassa väreilevän toivon, tulevaisuuden uskon ja luovuuden. Tunsin kuuluvani Helsinkiin.

Musiikki: Soul Kitchen Club 2012-05-19 - 2012-05-20

Tue, 15 May 2012 18:04:03 +0300

Kunta: Helsinki

SOUL KITCHEN CLUB Lauantai 19.5.2012 @ Kuudes Linja (Hämeentie 13, 00530 Hki) LIVE: Rime LIVE: Half Past Never Band DJ Lovroc VJ Vixen Rap-karaoke RAPaoke klo 22.30 alkaen Liput 9 € // klo 22-04

Rauhanvälitys on trendikästä

voima@voima.fi (Eekku Aromaa) — Tue, 15 May 2012 15:32:00 +0300

Eekku Aromaa

Rauhanvälityksen käsite jäänyt minulle vähän hämäräksi. Tarkoitetaanko sillä jotain sellaista, mitä tekevät yksinäiset sankarivälittäjät, kuten Martti Ahtisaari, Elisabeth Rehn ja Pekka Haavisto? Vai onko kyseessä jotain sellaista, johon voidaan määrätietoisesti valmentaa ihmisiä kouluttamalla heitä esimerkiksi uudessa maisteriohjelmassa? Jos olen oikein ymmärtänyt, sillä tarkoitetaan molempia.

Viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että rauhanvälitykseksi kutsutaan myös monia aika tavallisia kehitysyhteistyöhankkeita, joista vielä muutama vuosi sitten kukaan ei olisi nähnyt tarpeelliseksi käyttää sanaa rauha.

Mutta minne suomalainen rauhanvälitys on menossa?

Suurvaltapuhe kaiketi lähti Alexander Stubbin puheista. Stubb näki, että Suomesta pitäisi tehdä rauhanvälityksen suurvalta. Puheissa esiintynyt Suomi, rauhanturvaamisen suurvalta, näytti kuitenkin olevan valhe. Suurin osa maailman rauhanturvaajista tulee kehitysmaista, ja suomalaisia on sotilaallisen kriisinhallinnan kentällä yhteensä kymmeniä tai enintään satoja kerrallaan. Siitä huolimatta jonkinlaiseksi suurvallaksi oli kovasti halua.

Puheiden taustalla oli varmasti myös hyviä aikeita. Rauhanvälitykselle on maailmassa enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Varsinkin, jos puhutaan sellaisesta rauhanvälityksestä, joka pyrkii ratkaisemaan konflikteja, saamaan osapuolia samaan pöytään ja turvaamaan ihmisten elämiä ja oikeuksia.

Luulen, että tällä hetkellä kukaan ei tiedä, minne rauhanvälitys on menossa. Joulukuussa julkaistu rauhanvälityksen toimintaohjelma määrittelee jonkinlaisia suuntaviivoja ja tavoitteita, mutta teema jää avoimeksi keskustelulle ja jatkopohdinnoille.

Lopuksi vielä täytyy sanoa, etten missään tapauksessa vastusta Suomen pyrkimyksiä rauhanvälityksessä. Pelkkä mediahuomion kalastelu ei kuitenkaan riitä. On tehtävä myös sellaista työtä, josta ei heru gloriaa.

Stora Enson imagokampanja vihastuttaa Punaisen metsän hotellin ohjaajaa

voima@voima.fi (Fifi) — Tue, 15 May 2012 14:07:00 +0300

Stora Enso on lähestynyt omistajiaan sekä Punaisen metsän hotelli -dokumentin elokuvanäytöksiin osallistuneita kirjeitse. Kreab Gavin Anderson -viestintätoimiston toimittamassa kirjeessä väitetään, että tehdashanke hyödyttää Guangxin asukkaita. Kirje on lähetetty muun muassa kaikille, jotka osallistuivat Pekingin ulkomaalaisille toimittajille suunnattuun näytökseen.

"Yhtiön PR-kirje ei vastaa kritiikin ytimeen: mitä teolliset eukalyptusplantaasit aiheuttavat ympäristölle ja niiden väliin jääville ihmisille”, dokumentin ohjannut Mika Koskinen sanoi Puolan Planete+Doc -dokumenttifestivaaleilla Varsovassa.

”Tehtaan rakentamisesta syntyy mitättömästi työpaikkoja verrattuna niihin miljooniin ihmisiin, jotka kärsivät jättiläishankkeesta.”

Koskinen on huolissaan elokuvansa päähenkilön, lakimies Yang Zaixinin tilanteesta. Kyläläisiä edustava asianajaja on ollut vangittuna jo 11 kuukautta. Pitkästä vankeusajastaan huolimatta häntä ei ole tuomittu mistään. Lakimies Yangia saadaan kiittää siitä, että ongelmat plantaaseilla nousivat alun perin julkisuuteen. Punaisen metsän hotelli -dokumentissa Yang Zaixin kertoo, että häntä on usein yritetty eri keinoin lavastaa syylliseksi.

Lakimiehen ansion tunnustamisen sijaan Stora Enso on mustamaalannut Yang Zaixinia toimittajille useaan otteeseen.

”Olen vieraillut taas hiljattain Guangxissa ja lähettänyt rakentavia ehdotuksia Yang Zaixinin tilanteen parantamiseksi ja yhtiön monokulttuuriplantaasistrategian korjaamiseksi, mutta yhtiön johdossa ei kuunnella", Mika Koskinen totesi.

Yang Zaixinin suurimmat vastustajat ovat paikallinen turvallisuusvirasto ja paikallishallitus, jotka ovat Stora Enson läheisiä yhteistyökumppaneita. Virallisesti Yangin Zaixinin vangitseminen ei liity maanomistuskiistoihin.

Yangin vapauttamiseksi on aloitettu vetoomuskampanja, jossa vaaditaan Suomen viranomaisia ja Stora Ensoa toimimaan. Ministeri Heidi Hautalan keskustelut Kiinan suurlähettilään kanssa ja kannanotot eivät ole toistaiseksi riittäneet tilanteen paranemiseen tai Stora Enson asenteen muuttamiseen.

Urheilu: Juokse meresi edestä 2012-05-23

Tue, 15 May 2012 12:59:05 +0300

Kunta: Helsinki

Opi juoksemaan oikein ja tue samalla WWF:n Itämeren suojelutyötä! Viisiviikkoisen juoksukoulun ensimmäinen lenkki juostaan klo 17.30 alkaen Helsingin Lauttasaaressa. Juoksijat lähettää matkaan iloinen kick off –tapahtuma Kasinonrannassa, mukana toimittaja-juontaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja Elifantree. Kertalippu 15 euroa, kaikki viisi juoksua 50 euroa.

Näyttelyt: ANTIDOTE 4 – MAALAUS KESKIÖSSÄ, 24.5.–17.6.2012, Kaapelin Galleria 2012-05-24 - 2012-06-26

Tue, 15 May 2012 12:56:36 +0300

Kunta: Helsinki

ANTIDOTE 4 on osa kriittisen taiteen näyttely- ja tapahtumasarjaa, jonka järjestäjänä toimii mm. Aalto-yliopisto. Teemu Mäen kuratoiman näyttelyn aiheena on maalaustaiteen rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana. Avajaiset keskiviikkona 23.5. klo 17–19. Tervetuloa!

Viimeinen beatnikki

voima@voima.fi (Mikko Salasuo) — Tue, 15 May 2012 11:17:00 +0300

Mikko Salasuo

Harvaa taiteilijaa voi nykyään kutsua tuntemattomaksi suuruudeksi. Mikä on Tom Russellin tarina?

Indignadojen vuosi

voima@voima.fi (Fanny Malinen) — Mon, 14 May 2012 16:00:00 +0300

Fanny Malinen

Viime keväänä moni espanjalainen oli saanut tarpeekseen korruptiosta ja Euroopan talouskriisistä. Eräänä sunnuntaina tuhannet ihmiset kokoontuivat kaupunkien keskusaukioille, mutta toisin kuin mielenosoituksista yleensä, he eivät lähteneet päivän päätteeksi koteihinsa. Yli 50 kaupungin keskustoihin nousi telttakyliä, ja Espanjaan syntyi uusi yhteiskunnallista muutosta vaativa liike, indignados. Se levisi pian ympäri maailmaa.

Viikonloppuna liike täytti vuoden, minkä kunniaksi sadattuhannet ihmiset ympäri Espanjaa palasivat aukioille. Lauantaina 12. toukokuuta mielenosoituksia nähtiin sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Occupy- ja indignados-liikkeen kansainvälinen toimintapäivä ei yltänyt samoihin osanottajamääriin kuin lokakuun 15. päivä, jolloin valtauksia nähtiin noin tuhannessa kaupungissa yhteensä 82 maassa. Toimintapäivä osoitti kuitenkin tyytymättömyyden kytevän edelleen.

"No nos representan", he eivät edusta meitä, on indignadojen leimallisimpia iskulauseita. Eteläeurooppalaiset liikkeet vaativat nimenomaan todellista demokratiaa, kun taas niiden angloamerikkalaiset Occupy-vastinkappaleet paneutuvat enemmän finanssijärjestelmän epäkohtiin.

Yhteistä lauantaina kaduille palanneille liikkeille on kuitenkin muutoksen haluaminen: ihmiset Madridista Ateenaan, Santiago de Chilestä Kuala Lumpuriin ja Lontoosta New Yorkiin ovat saaneet tarpeekseen työttömyydestä, nousevista elämis- ja opiskelukustannuksista ja siitä, etteivät voi vaikuttaa elämäänsä. 

Madridissa ja Barcelonassa kokoontui poliisin arvioiden mukaan 30 000 ja 20 000 henkeä, vaikka järjestäjät puhuvat sadoista tuhansista. Leirit, joiden pystyttämisen maan hallitus kielsi vuoden alussa, häädettiin yöllä. Pääkaupungin keskustassa oli lehtitietojen mukaan 2000 poliisia, vaikka pidätyksiä ei tehty kuin parikymmentä. Aktivistit syyttävät virkavaltaa suhteettoman kovista otteista.

 Sana indignados suomennetaan yleensä suuttuneiksi. Se tarkoittaa kuitenkin jotain voimakkaampaa: sanaan liittyy myös eräänlainen voimaantuminen, alistumisen vastakohta. Indignoituminen on suuttumista hyvästä syystä, ja sellainen espanjalaisilla todella on.

Maassa on yli viisi miljoonaa työtöntä, eli työttömänä on 23 prosenttia maan väestöstä. Työttömien määrän ei suinkaan odoteta kääntyvän laskuun, vaan nousevan jopa kuuteen miljoonaan tämän vuoden aikana. Yli puolet nuorista on työttömiä.

Viime viikolla valtio otti osittain haltuunsa maan neljänneksi suurimman pankin Bankian, ja Espanjan kymmenvuotisten lainojen korko nousi yli kuuteen prosenttiin. Viime perjantaina julkaistu EU-komission ennuste odottaa maan pysyvän taantumassa vielä ensi vuodenkin, sillä budjettivaje ei pienene.

 ”Maani tilanne on todella huono”, sanoo Lontoossa asuva espanjalainen Amparo Aracil Pujalte. Hänen kiinteistöalalla työskentelevä äitinsä menetti työnsä heti kriisin iskettyä vuonna 2008. Myös täti ja tämän mies ovat työttöminä, ja isoäiti yrittää elättää heitä 500 euron eläkkeellään.

”Voit kuvitella, millaista se on. Minulla on kahdeksan serkkua, 19–27-vuotiaita, joista yhdellä on työpaikka. Hän on arkkitehti, ja arvaa paljonko hän tienaa? 600 euroa kuukaudessa.” Kasvilääketiedettä opiskeleva Amparo ei tiedä, meneekö valmistuttuaan takaisin Espanjaan, sillä menoja leikataan etenkin terveydenhuollon saralla.

Viime keväänä, kun mielenosoitukset alkoivat, Amparo sanoo toivoneensa, että olisi ollut Espanjassa: ”Itkin, kun katsoin uutisia. Ystäväni olivat siellä, ja se oli upeaa. Niin monenlaiset ihmiset tulivat kaduille.” Nyt hän kuitenkin uskoo liikkeeseen yhä vähemmän. ”Kunnioitan ihmisiä, jotka osoittavat mieltä. Se on tärkeintä, mutta niin kauan kuin kukaan ei tuo esiin vaihtoehtoa, muutos ei leviä tarpeeksi laajalle.”

Se, että sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa osoittavat mieltään muutoksen puolesta, on alku. Vuoden ikäisen indignados/Occupy-liikkeen seuraava tehtävä on tavoittaa yhä enemmän ihmisiä.

Vapaustaistelu näyttämöllä

voima@voima.fi (Anna-Sofia Joro) — Mon, 14 May 2012 13:33:00 +0300

Anna-Sofia Joro

Palestiinalaisen Freedom Theatren esitykset maailman näyttämöillä jatkuvat, vaikka teatterinjohtaja Juliano Mer-Khamis murhattiin vuosi sitten.

Teatteri: Eversti co. 2012-05-24 - 2012-06-13

Sun, 13 May 2012 23:51:15 +0300

Kunta: Helsinki

Ylioppilasteatterin ja kehitysvammaisten Lyhty ry:n yhteistyöproduktio Eversti Co. käsittelee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarvetta, tähteyttä ja viihdeteollisuutta, toiseutta ja normaaliutta, marginaalia ja massakulttuuria, aitoutta ja puhtautta, rumuutta ja sen kauneutta. Ohjaus Venla Korja. Käsikirjoituksen innoittajana Pete Q -jälkeenjääneet paperit (Asikainen-Melleri-Vuento)

Tyttöydestä, rujosti

voima@voima.fi (Elsi Hyttinen) — Sat, 12 May 2012 09:00:00 +0300

Elsi Hyttinen

Teatteri Takomon näyttämölle rakennettu Amerikkalainen tyttö -esitys tavoittaa romaanista oleellisen eikä päästä katsojaa helpolla, arvioi Elsi Hyttinen.

Älä osta seksiä -bonus

voima@voima.fi (Salla Kärkkäinen) — Fri, 11 May 2012 13:26:00 +0300

Salla Kärkkäinen

Koreassa vallitsee vahva sukupuolietiketti, joka pitää seksin ja seksuaalisuuden tabuna. Pahennusta saa herätettyä tehokkaasti osoittamalla hellyyttä julkisella paikalla: olen kuullut korealaisten komentavan nuorta paria lopettamaan suutelemisen puistossa. Sosiaalinen kontrolli tuntuu olevan kaikkien yhteinen asia. Edelleen modernisaatiotaan läpikäyvässä maassa käydään aika ajoin keskustelua sukupuolimoraalin heikentymisestä.

Samaan aikaan Korea on maailmanlaajuisen seksinkaupan viejä, tuoja ja kohdemaa. Hallituksen vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen mukaan Korean seksiteollisuus työllisti 260 000 naista. Joka 25. 20–34-vuotias korealaisnainen työskentelee seksiteollisuudessa. Hallituksen arviot seksipalveluja myyvien määrästä jäävät kauas yksityisten instituutioiden arvioista, jotka vaihtelevat 514 000:sta 1,2 miljoonaan. Lukuun sisältyvät myös muualta Aasiasta Koreaan tuotavat ihmiskaupan uhrit. Tämän lisäksi seksipalveluita tarjoavia korealaisnaisia elää arvion mukaan USA:ssa yli 5000 ja Australiassa yli 1000.

Korean rikosinstituutin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan joka viides korealaismies ostaa seksiä 4 kertaa kuukaudessa. Seksipalvelujen kysyntää lisäävät myös ympäri Etelä-Koreaa asemoidut amerikkalaisjoukot. Korean hallituksen arvio seksibisneksen tuottavuudesta, 22 miljardia dollaria vuonna 2003, on tuskin yläkanttiin. Seksiteollisuus oli vuonna 2002 tuottavampi kuin Korean maa- ja metsätaloussektorit yhteensä.

Luvut ovat hämmentäviä, kun otetaan huomioon, että prostituutio on ollut laitonta Etelä-Koreassa vuodesta 1948 saakka. Vuonna 2004 Korean hallitus kiristi prostituution vastaista lakia, minkä seurauksena seksikaupasta tuli lähinnä näkymättömämpää. Seksipalvelujen tarjoaminen siirtyi mm. salonkeihin, hierontayrityksiin ja karaokehuoneisiin, sekä internettiin.

Prostituutiolain tiukempi valvonta ei selvästi hyödyttänyt ainakaan prostituoituja, joiden työolosuhteita piilotteleminen heikensi. Itse laki on merkityksetön, kun viranomaiset jatkavat sormien läpi katsomista ja hallituksen virkamiehet jatkavat seksin ostamista. Niin kauan kuin yhteiskunnalliset asenteet ja patriarkaaliset yhteiskuntarakenteet estävät naisia tulemasta tasa-arvoiseksi työvoimaksi, prostituutio näyttäytyy myös houkuttelevalta vaihtoehdolta rahaa tarvitseville naisille. Prostituutioon yleensä hakeudutaan tai joudutaan taloudellisten olosuhteiden pakosta. Jopa koulutettujen korealaisnaisten mahdollisuus työllistyä on epätodennäköinen.

Korean hallituksen vuonna 2006 aloittama kampanja seksin ostamisen kitkemiseksi osoitti, että hallitus on kaukana ongelman ytimestä. Perhe- ja tasa-arvoministeriön kampanja lupasi maksaa yritysporukoille bonusrahaa, jos yritysjuhlissa pidättäydytään seksipalveluiden ostamisesta. Kampanja loppui lyhyeen ymmärrettävistä syistä.

Etelä-Korean hallitus jäänee ainoaksi hallitukseksi, joka on kohdellut jokaista mieskansalaistaan potentiaalisena seksin ostajana ja palkinnut kansalaisia siitä, etteivät he riko jo olemassa olevaa lakia. Hallitus oli siinä oikeassa, että prostituutio on vahva osa yrityskulttuuria. Samsungille ja ylikansalliselle saksalaisyhtiölle työskentelevät korealaiset miespuoliset kaverini ovat kertoneet, että on normaalia bisneskäytäntöä viedä asiakkaat karaokehuoneeseen. Siellä viihdyttäjä laulaa asiakkaiden kanssa ja tarjoaa seksipalveluja.

Suhtautuminen prostituutioon jakaa sukupolvia. Samsungilla työskentelevä kaverini kertoo käännyttävänsä bisneskumppaneiden hotellihuoneeseen lähettämät prostituoidut pois, mutta kokee ettei voi kieltäytyä bisneskumppaneille suoraan, koska ei halua loukata asiakkaitaan.

Vanhemman sukupolven näkemyksen tarjoaa keski-ikäinen korealaislääkäri. Toista kertaa naimisissa oleva lääkäri kertoi baarikeskustelussa ystävilleni ostavansa seksipalveluja säännöllisesti. Hän ei ymmärtänyt, miksi nuoret saksalaisherrat eivät olleet ikinä maksaneet seksistä tai aikoneetkaan maksaa.

Toivottavasti nuorilla korealaisilla on myös enemmän poliittista tahtoa muuttaa asioita.