Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, turkistarhaajat ja sikafarmarit ovat jo pitkään kuitanneet kaikki eläintuotantotiloilta saadut valo- ja videokuvat eläinsuojelulain rikkomuksista yksittäistapauksina. Elitarviketurvallisuusvirasto Eviran raportin perusteella yksittäistapauksista puhuminen on kuitenkin perusteetonta.

Eviran sivuilta löytyvästä taulukosta (PDF) selviää, että vuosina 2001-2007 tarkastetuista turkistiloista joka vuosi vähintään 25 prosenttia syyllistyi eläinsuojelulain laiminlyönteihin eikä kyennyt täyttämään lain minimivaatimuksia. Vuonna 2008 18 prosenttia tarkastetuista tarhoista ei täyttänyt minimivaatimuksia. Kun Suomessa on noin neljä miljoonaa turkiseläintä, tarkoittanevat Eviran julkaisemat tulokset sitä, että päivittäin vähintään kymmeniä tuhansia tuotantoeläimiä joutuu eläinsuojelulain rikkomusten kohteeksi.

Olen lisäksi pitkään ihmetellyt turkisalan ja sen puolustajien puheita turkisteollisuuden työllistävyydestä. Viimeksi kuluneen vuoden aikana – ja varsinkin nyt viimeisimmän kohun aikana – turkistuottajat ovat useaan otteeseen väittäneet tarhauksen työllistävän 22 000 henkilöä.

No, minkinnahkoja tuotetaan Suomessa 1,7 miljoonaa, supikoiria 90 000, hopeakettuja 72 000 ja naaleja 980 000. Niiden arvo on tuottajien mukaan 200 miljoonaa euroa. Se kuulostaa tosi isolta summalta. Tosin joulukuun 2009 Vantaan Fur Centerin turkishuutokauppojen hinnoilla myynnin arvoksi tulisi 138 miljoonaa euroa. Sekin kuulostaa vielä aika isolta summalta. Mutta jos sen 138 miljoonaa muuttaa 22 000 ihmisen kuukausipalkaksi ennen veroja, ja vieläpä olettaa että koko summa on puhdasta voittoa ilman tuotantokuluja, jää kuukauden ansioksi työntekijää kohden 524 euroa. Se on jo aika hemmetin pieni summa.

Yksittäistapausten ja työllistävän vaikutuksen lisäksi turkistuottajat puhuvat mielellään myös siitä, että jos tarhaus lopetetaan Suomessa, se siirtyy Kiinaan ja Venäjälle. En tiedä mitä tämän väittämän pitäisi kuulijassa aiheuttaa. Antti Nylén sanoi sarkastisesti maanantain turkistarhauskieltoa ajaneessa mielenosoituksessa että tällä halutaan meidän ajattelevan, etteivät ryssät ja vinosilmät välitä eläinsuojelulaista. Että on parempi, että tarhaus jatkuu täällä Suomessa, kun meillä on sentään sertifioidut tarhat.

Oikeutta eläimille -yhdistyksen julkituomassa videossa on materiaalia kahdeksalta kotimaiselta sertifioidulta tilalta. Järjestön mukaan juuri nämä tilat edustavat videon pahinta kuvamateriaalia.

Katso myös tarhauskielto.fi.

Yleisradion uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Lauri Kivinen, Yle kertoi torstaina. Aikaisemmassa tehtävässään Nokia Siemens Networksin yritysvastuujohtajana Kivinen on ollut keskellä Iraniin myytyä tiedusteluteknologiaa koskevaa skandaalia.

Maanantaina Yleisradio kertoi verkkosivuillaan rauhannobelisti Shirin Ebadin vaativan pakotteita suomalaissaksalaista Nokia Siemensiä vastaan. Myös EU-parlamentti on arvostellut yhtiötä kovin sanoin. (Lue koko päätöslauselma.)

NSN myi vuonna 2008 televalvontajärjestelmän Iranin hallitukselle. Sittemmin järjestelmä on myyty saksalaiselle sijoitusyhtiö Perusalle. Tiedusteluominaisuuksia epäillään käytetyn muun muassa viime kesän mielenosoitusten yhteydessä toisinajattelijoiden valvontaan ja pidätyksiin.

NSN ei ole suostunut kertomaan, minkälaista teknologiaa Iraniin täsmälleen myytiin. Aihetta on käsitelty muun muassa Fifin jutuissa Mitä Nokia Siemens myi Iraniin? (16.2.2010) ja Nokia yhdistää Iranissa (22.6.2009).

Kivinen on toiminut NSN:n yhteiskuntasuhteista ja yritysvastuusta vastaavana johtajana vuodesta 2007 asti. Hän aloittaa Yleisradion toimitusjohtajana huhtikuussa.

Oli se jo vanha, 93 vuotta ehtinyt juuri täyttää. Täti, sen tytär, sanoi vuosi sitten, että monesti vanhat ihmiset kuolee lähellä syntymäpäiväänsä. Höpö höpö, ajattelin – vuosi sitten. Ja kuinkas sitten kävikään.

Mummu oli syntynyt kymmenes tammikuuta. Kuolinvuoteellaan sen äiti – Pikkupikku-mummuksi perheen kesken kutsuttu – oli väittänyt että pappi oli kirkonkirjoihin väärin kirjannut syntymäajan, että oikeasti mummu – Pikku-mummuksi perheen kesken kutsuttu – oli syntynyt kymmenes helmikuuta. Tiedä häntä, mutta kahdeskymmenesseitsemäs tammikuuta 2010 iltapäivällä mummu nukahti ikiuneen.

Mummu oli 90-luvun puolivälin tienoilla alkanut vaivihkaa kärsiä muistihäiriöistä ja dementoitui lopulta tyystin. Oli sydäntäsärkevää löytää lappusia, joita se oli kätkenyt pöytäliinojen alle ja kirjojen väliin. Lapuissa luki "minä olen…" ja siinä mummun nimi, "mieheni oli Mikko", "olen syntynyt 10.1.1917". Siunaustilaisuudessa pappi kertoi mummun rukoilleen vuosia sitten, kun oli tajunnut dementian valtaavan aivot, että kunpa ei kaikki järki sumenisi. Sitä rukousta ei jumala täyttänyt, täräytti pappi.

No, järki ehkä sumeni, mutta oli se silti minun mummu. Tämän tajusin tänään siinä samaisessa siunaustilaisuudessa. Oli avoin arkku – sus siunakkoon miltä mää näytän, olisi mummu huudahtanut. Se oli naamastaan ja kaulastaan syvän keltainen, vain nenä oli vaaleampi. Sille ei ollut moneen vuoteen mennyt tekarit suuhun, mutta niin oli hautausurakoitsija saanut ne sinne tungettua, ja mummu makasi valkoisuuden keskellä kaamea irvistys kasvoillaan. Vähän jännittää, että tuleeko näky uniin. Mutta tulkoon sitten. Oli se kuitenkin minun mummun kutistunut kroppa, joka ylsi tuskin arkun puoliväliin. Nyt tuntuu kaukaiselta se aika, kun mummu metsästeli kadonnutta vyötäröään mahtuakseen johonkin juhlaklänninkiin.

Mummu oli luova ja tarmokas ja sitkeä ihminen, joka alkoi laittaa ruokaa tai leipoa jos ahdisti. Se teki kaikenlaisia askarteluhommia koko ikänsä, minullekin se väsäsi mökin vintille oman sopen, maalasi ja tapetoi ja naulasi kokolattiamatonpätkistä lattian. Eilen löysin Einari Vuorelan runokirjan välistä tekstin, jonka mummu oli kirjoittanut mökillä 26.9.1974, kun lapset lapsineen olivat lähteneet kotiin viikonlopun vietosta. Taiteilijakin se oli.

Valkoiset tappoi mummun isän kun se oli vuoden vanha, ja aika punainen siitä sitten tuli. Käytiin sen kanssa neuvosto-Riiassa ja Jurmalassa, keltaisia valokuvia on tallella. Vanhoilla päivillään se reissasi Jordaniassa asti, sieltä se toi minulle t-paidan ja puisen kamelin, joka on tuossa ikkunalaudalla.

Oli se teräsmummu, ja vaikka se oli viimeiset vuotensa jossain ihan muualla kuin meidän kanssa, oli se kumminkin täällä samassa olomuodossa. Nyt se on mummujen taivaassa.

Hei hei, rakas Pikku-mummu.

P.S. Pitäisiköhän selittää tuo kutsumanimi. Serkuilla oli toinen mummu, joka joltain ominaisuudeltaan oli isompi, olisiko ollut koko tai ikävuodet. Ne alkoivat kutsua mummua Pikku-mummuksi, ja pian alkoivat kaikki perheessä tehdä niin. Oikeasti mummu oli Supermisukka.

Fifissä ja Voimassa julkaistiin viime kesänä artikkelikokonaisuus Nokia Siemensin likaisista kaupoista Iranin hirmuhallinnon kanssa. Iranin vaalitulos oli paljastunut väärennetyksi ja kansa oli kaduilla vaatimassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Kansannousu oli Twitterin läpimurto, ja ympäri maailman tiedotusvälineiden jaettiin vinkkejä kiinnostavista ja luotettavista tweettaajista.

Itse aloin seurata muun muassa nimimerkkiä Persiankiwi, jonka löysin BBC:n sivuilta.

Sitten yhtäkkiä, täydellisen uutispimennon keskellä kukoistavien kansalaisjournalistien keskuudessa alkoi levitä huhu, että Iranin salainen poliisi on alkanut pidättää ihmisiä, jotka ovat levittäneet tietoa kansannoususta kännyköillään ja tietokoneillaan.

Washington Times julkaisi uutisen, jonka mukaan pidätykset mahdollisti suomalais-saksalainen Nokia Siemens Networks. Lehden mukaan yritys oli toimittanut Iranin hallinnolle "valvontakeskuksen", jonka avulla tarkkaillaan niin puhelin- kuin internetliikennettäkin.

---

Persiankiwin viimeiset viestit yhdistävät inhottavalla tavalla suomalaisen brändijalokiven hirtettyihin ja kuolemantuomiotaan vielä odottaviin sekä vankilassa raiskattuihin ja hakattuihin mielenosoittajiin. Kaikki viestit on lähetetty 24. kesäkuuta 2009:

"rumour they are tracking high use of phone lines to find internet users – must move from here now"

"they catch ppl with mobile – so many killed today – so many injured - Allah Akbar - they take one of us"

"we must go - dont know when we can get internet – they take 1 of us, they will torture and get names"

"thank you ppls 4 supporting Sea of Green – pls remember always our martyrs – Allah Akbar – Allah Akbar – Allah Akbar"

---

Nokia Siemens Networksin viestintäpäällikkö Riitta Mård totesi tuolloin Fifin haastattelussa, että yritykset eivät voi toimia maailmanpoliiseina, ja Iranin tapauksessa kaupan estettä ei ollut. Nokian eettiset koodit koskevat, kuinka kätevää, vain muiden kaupallisten toimijopiden kanssa tehtävää liiketoimintaa, eivät diktatuurihallintojen.

Nyt europarlamentti arvostelee yhtiötä kovin sanoin. Se on eettisistä koodeista Mårdin kanssa eri mieltä: hirtetyt kansalaisaktivistit eivät sovi EU:n arvomaailmaan.

Sitä en sitten tiedä, miten mahtaa Riitta Mård nukkua yönsä.

Lue Fifin ja Voiman aikaisemmat Iran-artikkelit: Hanna Nikkanen: Nokia yhdistää Iranissa; Susanna Kuparinen: Iranin kuolleet katoavat; Susanna Kuparinen: Suomi-brändin jalokivi.

Näin heitetään 1900-luku opetuksineen historian romukoppaan:

"Saksa kannattaa yhteisen armeijan luomista EU:lle pitkällä aikavälillä, jotta EU voisi olla globaali toimija." (Yle.)

"Ajatus eurooppalaisesta armeijasta sisältyy EU:ta uudistavaan Lissabonin sopimukseen."

Jippikajee motherfucker.

Uusi upea uudistermi sotajoukolle: "globaali toimija", joka on "täysin parlamentaarisessa valvonnassa".

Pitääkö parlamentaarista valvontaa vielä erikseen korostaa? Vai onko omalakinen asiedenkalistelijoiden porukka relevantti vaihtoehto?

Kuluneen viikonlopun otsikoita tulevaisuudessa:

"Globaalit toimijat surmasivat polttopuunkerääjiä Afganistanissa." (HS.)

"Globaalin toimijan salainen ilmasota yltyy." (HS.)

Miten tähän on jouduttu? Vielä kymmenen vuotta sitten EU ylpeili rakentajan ja kompromissintekijän roolistaan, onhan unioni perustettu toisen maailmansodan raunioille.

Vastakaikua löytyy nyt, niin kuin aina, suomalaisesta huonoitsetuntoisesta eliitistä, joka haluaa isojen poikien ja tyttöjen leikkeihin, jos ei muuten niin kentän laidalle taputtamaan.

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on tästä tyylipuhdas näyte. Viime syksynä SK maalaili Lissabonin sopimuksen mahdollistamasta, unelmien Suur-Euroopasta retorisesti huolestuttavaan sävyyn:

"Sen ansiosta poliittinen kääpiö Eurooppa saa vihdoin sen vallan, mikä sille kokonsa, taloudellisen mahtinsa, vaurautensa, työteliäisyytensä ja demokraattisten, inhimillisten arvojensa puolesta kuuluu."

Hampaisiin asti aseistetut sotajoukot on kautta maailman historian rakennettu sentimentaalisen lätinän ja romanttisten haaveiden säestämänä, parlamentarismin nimissä.

Ja sitten viedään rauhaa rajalle.

Venäjän perustuslain 31. artikla takaa kansalaisille kokoontumisvapauden. Venäjän valtaapitävät eivät ole kuitenkaan pitkään aikaan epäröineet rikkoa tätä oikeutta vastaan.

Heinäkuusta 2009 alkaen Venäjän oppositio on järjestänyt rauhanomaisia mielenosoituksia uhanalaisen kokoontumisvapauden puolesta. Kampanja kulkee nimellä Strategia 31.

Strategia 31 sai alkunsa toukokuun 31. päivänä 2009 järjestetystä mielenosoituksesta, joka hajoitettiin poliisin toimesta. Kampanja vaatii Venäjää johtavalta kaksikolta kunnioitusta perustuslakia ja sen 31. artiklaa kohtaan.

Strategia 31:n uusin mielenosoitus pidettiin 31.1.2010 samanaikaisesti useammissa Venäjän kaupungeista. Sain tuona päivänä puhelun Moskovasta.

Puhelu tuli Sergei Aksjonovilta, yhdeltä mielenosoituksen organisoijista. Hän soitti poliisin bussista. Hän kertoi joutuneensa kiinniotetuksi heti astuttuaan Triumfalnaja-aukiolle, mielenosoituksen suunnitellulle paikalle.

Kuulin hädin tuskin Sergein ääntä. Jotkut tytöt huusivat taustalla: "Fasistit! Roistot!" Sergei huusi puhelimeen, että bussin ulkopuolella poliisit pieksivät tyttöä pampuilla.

Paikalla pidätettiin myös Memorial Human Rights Centerin puheenjohtaja Oleg Orlov ja Solidaarisuus-liikkeen johtokunnan jäsenet Boris Nemtsov ja Ilja Jashin. Eduard Limonov tuli tällöin Triumfalnajalle.

Aikaisemmissa mielenosoituksissa poliisi oli pidättänyt hänet, kun hän oli vasta matkalla tapahtumapaikalle. Tällä kertaa Limonov ehti myös vastata yhteen lehdistön kysymykseen.

"Olemme Venäjän kansalaisia. Meillä on oikeus olla tällä aukiolla. Epäilen että poliisilla ei ole tätä oikeutta", Eduard ehti sanoa. Sitten poliisi potkaisi jalat häneltä jalat alta ja raahasi hänet pois. Tämä ei ollut vaikeaa: Limonov on 67 vuotta vanha.

Boris Nemtsov vastasi puheluuni. Hän oli Moskovan Tverskoin poliisipiirin vankilassa 22 muun pidätetyn mielenosoittajan kanssa. "Millaisessako tilanteessa minut pidätettiin? Ilja Jashin ja minä yritimme suojella Ljudmila Aleksejevaa joukolta hulluja poliiseja."

"Poliisit olisivat voineet murskata hänet pelkällä massallaan", Nemtsov jatkoi. Poliisi oli töninyt Aleksejevaa, vaikka hänestäkään ollut poliisille juuri uhkaa. 82-vuotias Aleksejeva käyttää kävelykeppiä.

Karkean arvion mukaan noin tuhat ihmistä saapui Triumfalnajan aukiolle tammikuun 31. päivänä. Mielenosoitus kesti yli kaksi tuntia vaikka ihmisiä pidätettiin ennennäkemätön määrä: noin 150. Useimpia vastaan nostettiin syytteet luvattoman mielenosoituksen järjestämisestä. Nyt he odottavat oikeudenkäyntejä.

Kaksi tuntia ennen Triumfalnaja-aukion mielenosoitusta noin 50 solidaarisuus-liikkeen jäsentä marssi Sadojove Koltsoa pitkin, huutaen "Venäjä ilman Putinia", "tsekistit pois vallasta", "tarvitsemme toisenlaisen Venäjän".

Kun marssijat saapuivat Paveletskajan metroasemalle, heidän kimppuunsa hyökkäsi noin 25 mustiin pukeutunutta ja naamioitunutta nuorta miestä. Joukko oli aseistautunut kepein. Poliisi saapui vasta kun pahoinpitelijät olivat paenneet metrolla.

Seuraavana päivänä Itar-Tass kertoi Moskovan poliisin tiedottajan ilmoittaneen, että Paveletskajan metroasemalla ei ollut tapahtunut mitään. Todistajalausunnot sekä kuva- ja videomateriaali tapahtumista kertovat toista.

Moskovan tapahtumat 31. tammikuuta osoittavat Venäjän valtaapitävien pyrkivän jyrämään protestiliikkeen. Kreml huolehtii asioistaan jälleen väkivallalla, vaikka menetelmä vain luo vain enemmän vastustusta hallitusvaltaa kohtaan.

Tammikuun 31. päivänä Strategia 31 -liikettä tukevia mielenosoituksia pidettiin paitsi Moskovassa myös Vladivostokissa, Jekaterinburgissa, Samarassa, Nižni Novgorodissa, Krasnojarskissa, Murmanskissa, Uljanovskissa, Rostov-na-Donussa, Omskissa, Astrahanissa ja Volgogradissa.

Kaikkiaan 18 alueella osoitettiin mieltä kokoontumisvapauden puolesta. Esimerkiksi Pietarissa yli 200 ihmistä osallistui mielenosoitukseen. 40 heistä pidätettiin.

Sergei Aksjonov sanoi mielenosoitusta seuraavana päivänä Live Journal -sivullaan, että "mielenosoitus oli menestys, sillä se keräsi entistä enemmän ihmisiä."

"Poliisijoukot demoralisoituivat itseasiassa täysin. He olivat julmia mielenosoittajia kohtaan aukiolla, mutta kun he kuljettivat pidätettyjä poliisiasemalle, heistä tuli lauhkeita kuin lampaat. Nuoremmat soittelivat kavereilleen ja kyselivät miten tapahtumia Triumfalnaja-aukiolla kuvattiin netissä. He näytivät hämmentyneiltä."

Oksana Tšelyševa on kirjoittanut Strategia 31 -liikkeestä aikaisemmin mm. jutussa 31. päivä.