Tänne Fifin ja Voiman toimistolle siis on saapunut postia Volvolta. Tai oikeastaan asianajotoimisto Hannes Snellmanilta. Tässä se teillekin luettavaksi.

sivu 1 – sivu 2 – sivu 3

Saamamme kirje on keskeytyskehotus, cease and desist letter. Sellainen sisältää tavallisesti syytöksen esimerkiksi herjauksesta tai tekijänoikeuden loukkauksesta ja lupaa, että asia voidaan ratkaista ilman käräjöintiä, jos vastaanottaja toimii lähettäjän vaatimusten mukaisesti.

Ja miksi kirjeen lähettäjä ei halua raastupaan? No siksi, että syytökset eivät siellä kestäisi. Lähettäjä kuitenkin tietää, että vastaanottajan on usein helpompi niellä ylpeytensä kuin lähteä puolustamaan oikeuksiaan pitkässä ja mahdollisesti kalliissa oikeusprosessissa.

Kiristystä siis.

Yhdysvalloissa tätä tietenkin tapahtuu tämän tästä. Siellä perin tavallinen maalitaulu keskeytyskehotuskirjeitä laativille asianajajille ovat elokuvien ja tv-sarjojen fanit. Harva fanisivuston ylläpitäjä uskaltaa lähteä käräjöimään jättimäistä mediayhtiötä vastaan – vaikka tietäisikin olevansa lain silmissä oikeassa. Vastapuolella on rahaa ja asianajajien armeija, joka voi venyttää tyhjänpäiväisen oikeusjutun kestämään vuosikausia. Uhkauksen todellinen sisältö ei silloin olekaan "voit joutua edesvastuuseen", vaan "voimme tehdä elämästäsi helvettiä."

Niin parodiat kuin tribuutitkin siivotaan verkosta isolla luudalla. Mitä enemmän yhtiöllä on varaa törsätä asianajajien palkkioihin, sitä totaalisemmin se voi hallita julkisuuttaan uhkauksin. Cease & desist -kirjeiden käyttöä sananvapauden rajoittamiseen dokumentoi muun muassa yhdysvaltaisten yliopistojen ja aktivistien yhteinen Chilling Effects -projekti.

Mutta on tässä iloinenkin puolensa. Varsin usein nämä muskeleitaan pullistelevat yhtiöt nimittäin valitsevat kohteensa aivan väärin. Se, mikä näyttää juristin silmissä mainolta julkisuudenhallintakikalta, onkin kriisiviestinnän emämoka. Yritys vaientaa epämiellyttävä viesti johtaa vain viestin voimistumiseen. Amerikassa kutsuvat tätä Streisand-ilmiöksi.

Vuonna 2005 Helsingin Töölössä sijaitseva ravintola Lehtovaara pillastui blogikirjoituksesta, jossa huomautettiin, ettei ravintola ollut vastannut sille aikaisemmin tehtyyn reklamaatioon. Ravintolan juristit vastasivat uhkauskirjeellä [PDF], jossa vaadittiin tekstin poistamista blogista sekä 80 000 euron korvausta ravintolalle aiheutetusta vahingosta.

Bloggaaja oli Herkko Hietanen, silloin oikeustieteen kandidaatti ja internetin sananvapautta ajavan Electronic Frontier Finland ry:n perustajajäsen. Ehkä huono kohde tällaiselle pelottelulle. Hietanen vei asian julkisuuteen, juttu levisi ulkomaille asti eikä ravintolan maine ole oikein vieläkään toipunut tästä seuranneesta mylläkästä. Hietasen alkuperäisestä huono-onnisesta ravintolakäynnistä tulee viikon päästä kuluneeksi viisi vuotta.

Tätäkö Volvo hakee? Luulisi firmalla olevan akuutimpaakin mietittävää.

Nyt odotellaan, pitääkö seuraavaksi lähteä esittelemään Voiman Volve-vastamainosta raastupaan. Siinä välissä muistutettakoon, että vastamainosta saa meidän puolestamme levittää ihan vapaasti.

Suomen talousluvut "menevät alaspäin kuin lehmän häntä ja kohta ollaan menossa päin seinää", totesi Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jussi Mustonen Helsingin Sanomissa 5. joulukuuta.

Jostakin syystä Suomen hallituksella ei ole ollut halua elvyttää talouttaan. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat molemmat kyllä vaatineet yrityksiä osoittamaan yhteiskuntavastuuta ja pidättäytymään irtisanomisista, mutta itse he eivät näytä mallia. SDP:n Eero Heinäluoma patistikin A-talkin väittelyssä 27. marraskuuta hallitusta olemaan esimerkkinä ja ja luopumaan yli 14 000 henkilöä vähentävästä tuottavuuusohjelmastaan, mutta Katainen torjui ehdotuksen jyrkästi.

Kaksi päivää myöhemmin Katainen vielä selitti tiukkaa henkilöstölinjaansa pitäen "omituisena" sen perumista: "Omituisin peruste tuottavuusohjelman tavoitteiden perumiseksi ovat heikot talousnäkymät ja siihen liittyvä mahdollinen yksityisten vientialojen ja rakennusalan työttömyyden väliaikainen kasvu. Muutaman vuoden suhdannevaihteluun perustuen pitäisi siis muuttaa vuosikymmeniä eteenpäin vaikuttavia suunnitelmia ja palkata valtiolle väkeä suunniteltua enemmän." (HS 29.11.)

Hallitus on lupaillut ensi vuoden alkuun alle 100 miljoonan euron mitätöntä elvytyspakettia. Se on kuin hiekkalapiolla rakentamista, kun tilanteessa tarvittaisiin katerpillaria – vertauskuvasta kiitos Jutta Urpilaiselle (HS 6.12). SDP vaati vähintään miljardin tukipakettia ja esitteli sille täsmännetyn ohjelman 9. joulukuuta.

Myös Sixten Korkman (ETLA) pelkää kriisin pahenevan selvästi eikä valtion siksi pitäisi nyt kaihtaa velanottoa vaan ottaa välittömästi pari miljardia euroa lisälainaa. Erityisesti korjausrakentamiselle ja koulujen homeongelmien poistamiselle olisi Korkmanin mukaan nyt otollinen hetki. (http://areena.yle.fi/toista?id=1681336)

Jos nyt elvytetään muutamalla miljardilla, olisi Suomella siihen erityisen hyvin varaa. Valtion velka on vain noin 30 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on mitätön suhde hyvin moneen valtioon verrattuna. Jos kunnon elvytystä ei tehdä, niin Kataisen ja kumppanien olisi esitettävä siihen julkisuudessa päteviä perusteluja. Vai kantavatko he myös yksin vastuun ja eroavat, jos virhearvion seurauksena iskee suuri työttömyysaalto?

Rakennusteollisuus muodostaa kymmenen osan Suomen bkt:sta ja asuntokauppa on jo hyytynyt. Mikäli tämä teollisuusala putoaa yli 10 prosentin syvyiseen kuoppaan, se upottaa maan vielä syvemmälle kuin Suomen Pankin 9.12. synkistynyt arvio ensi vuoden 0,5 prosentin taantumasta. Pankin johto ei usko yksityisten ihmisten verohelpotusten auttavan, koska laman alussa moni vähentää kulutusta ja lisää säästämistä.

Silti valtiovarainministeri Jyrki Katainen on jo useammassa yhteydessä puolustellut toimimattomuuttaan noin kahden miljardin euron veronalennuspaketilla, jonka hallitus toisin valmisteli jo kesällä. Se tehtiin siis ennen kuin nykyisen talouskuilun syvyys alkoi näkyä eikä kohdistu suurella voimalla kriittisimmille alueille. Siitä monet kriitikot ovat toistuvasti huomauttaneet.

Eikö Katainen ymmärrä, että kun 1990-luvun lamaa hoidettiin tiukalla säästökuurilla kokoomuksen Iiro Viinasen johdolla, se tuli kalliiksi ja maksoi veronmaksajille IMF:n tutkimuksen mukaan peräti 11 prosenttia BKT:stä? Säästävän linjan takia valtion lopullinen velka oli Jaakko Kianderin analyysin mukaan korkeampi, kuin jos työttömyyteen olisi puututtu ajoissa elvyttävin keinoin.

Aikooko Katainen siis tehdä "Viinaset"? Toistaako hän edellisen laman uhkarohkean ja epäonnistuneen tiukan linjan? Vasemmisto on aiheesta huolestunut, mutta hieman ihmetyttää miksi yrittäjätahot, keskusta, vihreät ja RKP antavat itsetuhoisen riskipolitiikan uusiutua ilman erittäin perusteellista debattia. Sellaista todella tarvitaan kun edes työnantajatahot ja ay-liike eivät onnistuneet tänään suorissa neuvotteluissa Kesärannassa patistamaan hallitusta lupautumaan voimakkaampaan elvytykseen.

Jos Katainen nyt epäonnistuu, voi hänen maineensa olla lähitulevaisuudessa vielä omituisempi kuin Iiro Viinasen, joka sentään aloitti huonosta tilanteesta. Katainen taasen on itse suistamassa virheillään maan syviin vaikeuksiin ja syyttömiä ihmisiä taas sankoin joukoin työttömyyteen.

Kuka haluaa silloin sanoa kippis Viinasen oppipojalle?

USA:n pankkikriisi maksaa todella paljon. Mittakaavasta saa kiinni, kun ymmärtää, että kokonaissumma tulee maksamaan USA:lle enemmän kuin toisen maailman sodan jälkeinen Euroopan jälleenrakentamisohjelma eli Marshall-apu, Louisianan ostaminen Ranskalta vuonna 1803, kuulennon saavuttaminen 1968, USA:n säästöpankkikriisi 1988–1991 jolloin kaatui 1300 pankkia, New Deal -talousuudistusohjelma 1930-luvulla, Irakin sota, Vietnamin sota ja NASA:n koko olemassaolon ajan budjetti YHTEENSÄ. Eli kaikki edeltävät summat yhteensä.

Barry Ritholtz erittelee artikkelissaan projektien menot sekä alkuperäisinä että nykydollarin arvoina.

Marshall-apu alun perin 12,7 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $115.3 miljardia

Louisianan ostaminen alun perin 15 miljoonaa dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $217 miljardia

Miehitetty kuumatka 36,4 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $237 miljardia

Säästöpankkikriisi 153 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $256 miljardia

Korean sota 54 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $454 miljardia

New Deal 32 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $500 miljardia

Irakin sota 551 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo $597 miljardia

Vietnamin sota 111 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo: $698 miljardia

NASA 416,7 miljardia dollaria; inflaatiokorjattu nykyarvo: $851,2 miljardia

Ja kun tähän lisätään vielä juuri kaatuneen Citigroupin osuus on pankkikriisin kokonaissumma 4,6 biljoonaa dollari eli 4600 miljardia. Suomen valtion budjetti on vajaat 50 miljardia dollareiksi muutettuna. Suomen valtiota kokonaissummalla pyörittelisi sellaiset sata vuotta. Tällä hetkellä USA:n liittovaltio on varannut pankkitukeen noin biljoona dollaria.

Tosin viimeisimpien uutisten mukaan kokonaissumma nousee seitsemään biljoonaan dollariin.

Porkkanamafian kotisivuilta selviää, että Porkkanamafia on iloisten ja innokkaiden ihmisten joukko. Tämä iloinen ja innokas joukko haluaa hidastaa ilmastonmuutosta.

Porkkanamafialaiset ovat valmiita äänestämään lompakoillaan. Porkkanamafia neuvottelee yritysten kanssa positiivisessa hengessä. Kun yritys saadaan lupaamaan sijoittamaan jonkin verran rahaa ympäristöystävällisiin laitteisiin, Porkkanamafia tekee yritykseen ostotempauksen. Porkkanamafia ei ole viherpiipertäjien puuhastelua.

Porkkanamafia on jo pitkään, tai ainakin noin kuukauden päivät, mietityttänyt minua. Kun olen hiljaisuudessa tutkiskellut ajatuksiani Porkkanamafiasta, olen löytänyt merkkejä jopa ärsyyntymisen tunteesta. Nyt olen päättänyt viedä tutkiskelun seuraavalle tasolla ja kirjoittaa siitä.

Ainakin Porkkanamafian toiminnassa vaikutukset voidaan nähdä nopeasti ja selvästi. Sitä minä aktivismissa arvostan yli kaiken, joten siitä ehdottomasti täydet pisteet porkkanoille. Esimerkiksi ostoboikottien vaikutuksista ei voi saada näin selkeitä lukuja siitä, mitä on saavutettu. Minä haluan tuloksia, nopeita tuloksia.

Yhtenä ongelmana Porkkanamafiassa on se, että niitä kauppiaita, jotka ovat jo omatoimisesti tehneet ympäristöystävällisiä ratkaisuja, ei tässä järjestelmässä palkita. Mutta se on elämää, ja kaikessa on aina jotain ongelmia, jos sellaisia haluaa nähdä.

Minä en ole minkään alan asiantuntija. Tai no, kyllä minä tiedän varmaan merkittävästi keskivertoihmistä enemmän jääkiekon SM-liigasta ja sen pelaajista, mutta se mitä minun piti sanoa, oli se, että ainakaan en tiedä läheskään niin paljon ilmastonmuutosasioista kuin varmaan olisi suotavaa. Minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että ilmastonmuutokseen maapallon kuusi miljardia ihmistä henkilökohtaisine kulutusvalintoineen voivat vaikuttaa noin viiden prosentin verran, lopun 95 prosentin jäädessä teollisuuden ja talouspolitiikan harteille. Jotenkin tuntuu, että minun energiansäästölamppuni on yksi kärpäsen paska tässä kaatopaikassa.

Ja vaikka tiedänkin ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista ja ylipäätään kaikesta muusta paitsi jääkiekon SM-liigasta liian vähän, minulla on myös sellainen tunne, että vaikka me kaikki kuusi miljardia ihmistä käyttäisimme energiansäästölamppuja ja söisimme vain luomuruokaa, kuluttaisimme silti luonnonvaroja ihan liikaa.

Vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että se kuinka paljon minä tiedän tai en tiedä ilmastonmuutoksesta ei kyllä yksinään liikuta mitään asioita mihinkään suuntaan.

Suomalaisen Porkkanamafian tempaukset ovat tapahtuneet tähän saakka baareissa. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, baareissa on kivaa. Ja jos kaljaa juomalla voi parantaa maailmaa, minä haluan olla ensimmäisenä jonossa. Jotkut tuttuni ovat nähneet tässä kaljanjuontiaktivismissa jotain nihkeitä puolia, mutta minä heistä viis veisaan.

Jotenkin en kuitenkaan pääse irtautumaan fiiliksestä, että kuluttaminen vaikuttamisen keinona, vieläpä kannustettuna sellaisena, on jotenkin eriskummallinen ajatus. Toisaalta, jos joku pulju saadaan hankkimaan ympäristöystävälliset laitteet, niin vaikeahan siitä on huonoa sanottavaa löytää.