Fifi

"Soul has no color", sielu ei ole minkään värinen, sanovat niin kaukaisen idän viisaat kuin rotujen välisen tasa-arvon tunnustavat soul-miehet ja -naiset läntisestä maasta. Onko sillä sukupuolta?

Espanja on kesäkuun loppuun saakka EU:n puheenjohtajamaa, ja se on ilmoittanyt yhdeksi päätavoitteekseen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisen. Puheenaiheena on siis miesten tekemä parisuhdeväkivalta.

Tuskin pelkkä julkinen keskustelu tälläkään kertaa saa aikaan muutoksia, mutta se on ilahduttava merkki siitä että kollektiivisessa tietoisuudessa on Espanjassa tapahtunut jokin liikahdus, joka on nostanut aiheen esille. Silmiin on sattunut muutama kotimainen kirjoitus jossa Pohjoismaita moitittiin tilannetajun puutteesta, koska vastaavaa aloitetta ei ole tehty jo aiemmin täällä. Mainintaa eivät saaneet Lyömätön linja, Väkivallan katkaisu-ohjelma, Turvakoti, Kotirauhaa.fi tai muutkaan toimijat.

Julkinen keskustelu voi olla kaivattu alku sille, että toimiin ryhdytään. Ja niissäkin maissa, joissa on jo ryhdytty, ei voida jäädä kerran aloitettujen projektien varaan, vaan aikojen muuttuessa on keinojenkin muunnuttava. Eniten tietysti kaivattaisiin projektia joka pystyisi puuttumaan asiaan tehokkaasti ennalta tai kriittisellä hetkellä, hetkeä ennen kuin tunnekuohu vie kontrollin. Sellaisen kun keksisi niin muuta ei enää tarvittaisikaan.

Jos väkivaltaisen ihmisen käyttäytymisen halutaan muuttuvan, on tässäkin asiassa muutoksen tapahduttava ensin ihmisen tietoisuudessa. Sitä ei ole vanhojen käyttäytymismallien kuoppaaminen ja peittely uusilla, ulkoapäin hyväksytyillä tavoilla jolloin vanhat jäävät piiloon tekemään myyräntyötään. Se on muutos käytöksessä, eikä aina mitenkään pysyvä sellainen.

Sukupuoliarvoista riisuttuna kyse on ihmisen toiselle ihmiselle tekemästä väkivallasta. Synnymme tänne biologisina uroksina ja naaraina, ja fyysisestä sukupuolesta tulee ensimmäinen ja suurin samastumiskohteemme, identiteetin peruskivi: alamme ensimmäisistä päivistämme alkaen oppimaan siihen että olemme tyttöjä ja poikia, myöhemmin naisia ja miehiä. Meissä jokaisessa on kaksi erilaatuista ominaisuutta: feminiinisyys on olemista, maskuliinisuus tekemistä. Sukupuolisamaistumisen seurauksena ne eivät ole tasapainossa, ja jostain syystä miehinen tekeminen on aivan liian usein tuhoavasti väkivaltaista. Niin, urokset ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan keskimäärin yhdenlaisia ja naaraat toisenlaisia, mutta se yksin ei kelpaa minulle selitykseksi. Ratkaisevaahan on miten kukakin toimii ja ominaisuuksiaan käyttää.

Miesten naisiin kohdistama väkivalta on vallankäyttöä, alistamista, vihaa, pelkoa, purkautumista, tiedostamaton tunneperäinen reaktio, joka lähes aina aiheuttaa tekijässään katumusta, syyllisyyttä, itseinhoa ja -vihaa, turhautumista, patoutumia. Pienenä vähemmistönä ovat ne empatiakyvyttömät miehet, joissa heidän tekonsa ei herätä tuonkaltaisia reaktioita.

Väkivaltaisuuteen apua hakeneet miehet ovat usein kuvailleet lyömistä edeltänyttä oloaan nurkkaan ajetuksi: kun ahdistus on kasvanut liian suureksi, nurkka on pitänyt hajottaa väkivalloin. Kun mieheksi kasvanut ihminen on matkimalla omaksunut tällaisen käytöksen, mihin hän on samaistunut? Mikä on se "mies" joka käyttää voimaansa ja energiaansa näin?

Kysymyksiä miehelle – vastaa näihin mielessäsi:

– mitkä ovat miehen kolme tärkeintä ominaisuutta?

– mitä muita ominaisuuksia sinussa on, jotka tekevät sinusta miehen?

– millaisesta käytöksestä sait lapsena kiitosta, millaisesta paheksuntaa?

– millaisena haluaisit muiden miesten näkevän sinut?

– millaisena et haluaisi muiden miesten ikinä näkevän sinua?

– millaista olisi jos sinulla ei olisi noita ominaisuuksia?

– mitä haluaisit ja voisit alkaa tekemään toisin?

(Nainen, vaihda sanan 'mies' tilalle 'nainen' ja esitä itsellesi samat kysymykset.)