Tänään on kansallissosialismin uhrien muistopäivä. Tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 venäläisten puna-armeija vapautti Auschwitz-Birkenaussa hengissä selvinneet keskitysleirivangit.
Aiheesta on vaikea kirjoittaa mitään, mikä ei olisi päivittelevää, saarnaavaa tai toistoa. Onneksi on kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet hienoja teoksia. Joitakin esimerkkejä: Imre Kertesz: Kohtalottomuus, Primo Levi: Tällainenkö on ihminen, Fred Wander: Seitsemäs kaivo, Ladislaus Löb: Sopimus saatanan kanssa.
Saksassa ja Itävallassa toista maailmansotaa katsotaan tietysti toisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi Suomesta. Suomessa kuulee sanaa natsi käytettävän välillä aivan mauttomissa yhteyksissä, esimerkiksi ankaralta tuntuvan ihmisen yhteydessä. Se kertoo siitä, ettei sanan käyttäjä tiedä, mitä sanoo eikä ajattele.
Kansallissosialistit eivät kuulu menneisyyteen. Silti tutkimusten mukaan suurin osa heistä ei kuulu yhteisöön ideologisista syistä vaan siksi, että heitä kiusaa tietty määrittelemätön muukalaisvihamielisyys. Se liittyy kaventuviin tulevaisuudennäkymiin työpaikan löytymisen suhteen tai muuhun turhautumiseen.
Sain eilen sähköpostia Wienin kauppakamarilta. Sieltä lähetettiin kyselylomake, jonka avulla halutaan kartoittaa maahanmuuttajataustaisten yksityisyrittäjien oloja Wienissä. Ihan hyödyllinen ja kiva kysely, johon vastasinkin, mutta oli sinne pakko kirjoittaa, etten minä varsinaisesti kuulu kyselyn kohderyhmään. Tosiasia kun on se, että sen näköiset ulkomaalaiset kuin minä ovat ulkomaalaishierarkiassa korkeammalla kuin ne ei-itävaltalaiset, joilla on vähänkin tummempi iho tai toisen malliset silmät. Se on hirveän hävettävää.
Hierarkiaa ja erottelua. Kansainvälisyyskasvatus ja jatkuva puhuminen toivottavasti muuttavat käsityksiä siitä, mikä ihmisen arvo on.
Yksi hyvä vinkki tiedosta kiinnostuneille on Berliinin juutalainen museo: Jüdisches Museum Berlin. Siellä ei päivitellä, mutta valistetaan. Tietoanti on suuri ja monipuolinen.
Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3120, sähköposti voima@voima.fi
Kommentit
Atamaani [ 27.01.2010 - 21:11 ]
Miksi kirjoitat, että "tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 venäläisten puna-armeija vapautti Auschwitz-Birkenaussa hengissä selvinneet keskitysleirivangit", kun kuitenkin haluat välttää kansallistavia yleistyksiä? Saksaan 1945 saapuneesta puna-armeijasta ehkä vain 60 % oli venäläisiä, loput edustivat Neuvostoliiton kaikkia kansallisuuksia.
Itävallassa vietetään kansallissosialismin uhrien muistopäivää. Entä mitä vietetään Suomessa? Pitäisikö meidänkin muistaa niitä kymmeniätuhansia suomalaisia, jotka vietiin leireille Itä-Karjalasta 1930-luvulla? Entä suomalaisten kielisukulaisten Venäjän vähemmistöjen vainot 1930-luvulla? Entä muiden Venäjän vähemmistöjen vainot? Pitäisi meilläkin viettää "vainojen muistopäivää", jossa muistettaisiin suomensukuisten kansojen vainoja ja kansanmurhaa? Ja jos ei niin miksi ei?
fifisatu [ 28.01.2010 - 12:27 ]
Olisi ollut parempi kirjoittaa vain puna-armeija. Kiitos huomiosta. Korjattakoon asia tässä.
En vastusta kansallisia yleistyksiä kategorisesti. En myöskään pidä kaikkia kansallisia yleistyksiä rasistisina enkä halventavina.
Vastustan kansallisia yleistyksiä silloin, kun niitä käytetään rasistisesti tai halventavasti tai vihan lietsontaan tai syyllisten etsimiseen.
Saksassa 27. tammikuuta vietetään Kansallissosialismin uhrien muistopäivää. Muualla se on Kansainvälinen holokaustiuhrien muistopäivä. http://www.formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=157515&nodeid=15630&contentlan=1&culture=fi-FI Tästä erottelusta on ollut (varsinkin Saksassa) paljon keskustelua. Vastausta, josta kaikki olisivat samaa mieltä, ei toistaiseksi ole.
Kaikista vainoista tietäminen, kertominen, puhuminen ja uhrien muistaminen on äärimmäisen tärkeää.
Tässä yhteydessä mainittakoon aikaisemmin mainittujen teosten lisäksi Herta Müllerin romaani Atemschaukel, joka kertoo romaniansaksalaisen pakkotyöleirivangin vankivuosista toisen maailmansodan jälkeen nykyisen Ukrainan alueella. Häntä rangaistaan tarinassa ”fasistina”, koska saksalaisten koettiin olevan sotaan yhteissyyllisiä. Kun alun perin Hitlerin liittolaisena ollut Romania aivan sodan lopulla vaihtoi puolta, kaikki 17-45-vuotiaat romaniansaksalaiset vaadittiin luovutettaviksi.
Atamaani [ 28.01.2010 - 13:18 ]
Ymmärrän.
Kiinnostava tuo tieto romaniansaksalaisista. Stalinismin rasistisesta luonteesta on itseasiassa puhuttu aivan liian vähän. Venäjän ja Neuvostoliiton vähemmistöjen lisäksi bolshevikit vainosivat myös juutalaisia. Myöskään bolshevismin valtaan joutuneissa Itä-Euroopan maissa ei ollut hyvä elää juutalaisena 1940-1950-luvulla, vähintään työ- ja opiskelupaikat olivat tiukassa. Vähän ennen kuolemaansa Stalin suunnitteli NL:n juutalaisten likvidoimista. Erityisesti Zhdanov oli kova antisemitisti.
Sodan jälkeen tapahtuneet saksalaisten vainot olivat NL:n taholta tietenkin alastonta kostoa miljoonista murhatuista NL:n kansalaisista. Kun puna-armeija lähestyi Saksaa kevättalvella 1945 Stavkan lehden toimittaja, juutalainen Ilja Ehrenburg vaati, että saksalaisille on maksettava samalla mitalla - kaasukammiot ja uunit olivat jo olemassa valmiina, ne oli Ehrehnburgin mielestä pantava taas käyntiin.
Myös englantilaiset ja amerikkalaiset kantavat vastuun NL:n toimeenpanemista vainoista sodan jälkeen. He usein luovuttivat puna-armeijalle sitä vastaan taistelleita yksiköitä, kuten anti-bolshevistisia venäläisiä, ns. vlasovilaisia, ukrainalaisia ja valkovenäläisiä yksiköitä sekä baltteja.