Ympyröi suosikkisi:
1. Jos et äänestä, et saa valittaa.
2. Jos et äänestä, porvari tai persu voittaa.
3. Voit äänestää, ja silti tehdä oikeaakin politiikkaa.
Ensinnäkin: aina saa valittaa, äänesti tai ei. Ja aina pitää valittaa, jos havaitsee epäkohdan. Väite ”jos ei äänestä, ei saa valittaa” on typerintä mitä äänestysintoilijat jaksavat hokea. Miettikääpä nyt uudestaan, tällä kertaa logiikan kanssa: Jos osallistut tämänhetkisen hallintamuodon legitimointiin äänestämällä sen sisällä, ei huonojen kansanedustajien typeristä päätöksistä valittamisessa ole mitään mieltä. Jos sen sijaan jättäydyt koko ruljanssin ulkopuolelle, voit tarkastella koko vallitsevaa systeemiä huomattavasti objektiivisemmin kuin jos olisit ylläpitämässä sitä äänestämällä.
Oikeuslaitosta eivät pääsääntöisesti kehitä rikolliset (no, tästä voidaan olla toki montaa mieltä, mutteivät ainakaan tuomitut rikolliset) tai lääketiedettä sairaat. On älytöntä väittää, että olisi oltava systeemin sisällä voidakseen arvostella tai kehittää sitä. Monia tuntuu korpeavan se, jos äänestämättömät kritisoivat edustuksellista demokratiaa sen nykymuodossaan. Vastalauseen esittäjältä vaaditaan heti ”no mitä sä sitten haluaisit”-vastausta. Teille haluaisin esittää vastakysymyksen: mihin se systeemin sisäinen kritiikki Suomessa on tähän mennessä johtanut? Se, että äänestätte vuosikymmenestä toiseen, ja valitatte päätöksistänne jälkikäteen vuosikymmenestä toiseen? Jos vaaditte äänestämättömiltä heti vaihtoehtoja kritisoinnin sijaan, kertokaa myös itse mitä teidän loistava omiin muroihinne kusemis-taktiikkanne on tähän mennessä tehnyt todellisen demokratian edistämiseksi?
Toisekseen: kun tulette vauhkoamaan siitä, että äänestämättä jättäminen vie äänet vasemmistolta (kommunistit ja Vasemmistoliitto) ja Vihreiltä, luuletteko oikeasti etteivät äänestämättömät ole tulleet ajatelleeksi tätä skenaariota? Näinhän sitä on pientä ihmistä aina peloteltu: nyt kun saatiin verenvuodatuksella se äänioikeus niin sitä on käytettävä, huvitti tai ei, tai porvari tulee ja syö.
Ehkä porvarit ja juntit tosiaan äänestävät aina. Jos näissä vaaleissa tapahtuisi valtava nukkuvien puolueen vyöry ja vasemmisto ja Vihreät häviäisivät (ihan niin kuin niin ei olisi käymässä joka tapauksessa, kamoon), miettikää mitä siitä seuraisi. Oikeistohallitus, ehkä Kokoomus-Keskusta-Persut. Neljä vuotta huonoja, vihervasemmistolle tuhoisia päätöksiä. Olot huononevat, köyhät köyhtyvät, tuloerot kasvavat ja perustulosta saa vain haaveilla. Kuulostaako tutulta? Mitä tällaisesta tilanteesta on historiallisesti syntynyt?
Vallankumoukset eivät synny tilanteessa, jossa ihmisillä on kaikki riittävän hyvin. Okei, hyvinvointiyhteiskunnallamme voisi mennä paremminkin, mutta niin kauan kun meille tarjotaan ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalietuuksia, kuka lähtee barrikadeille? En minä ainakaan. Ei viitsi, ei jaksa. Jotkut äänestämättömät pyrkivät äänestämättömyydellään olojen kurjistumiseen yhteiskunnallisen heräämisen ja aktivoitumisen toivossa. Mitä jos oikeisto voittaa vaalit? Minä sanon: antaa voittaa. Antaa niiden pitää tämä käyttökelvoton, enemmistön diktatuuriin perustuva lumedemokratia. Tehdään me sen sijaan jotain muuta.
Kolmanneksi: Olen useasti törmännyt väitteeseen, etteivät äänestäminen ja kadulla oikean politiikan tekeminen sulje toisiaan pois. Ehkä se toimii sinulle, mutta itse koen yhteensovittamattoman ristiriidan näiden asioiden välillä. Monet sanovat etteivät erityisemmin usko äänestämisen vaikuttavan mihinkään. Jos äänestämiseen vaikutuskeinona ei edes usko, miksi äänestää? Älkää tulko sanomaan ettette usko tämänhetkiseen systeemiin jos osallistutte sen ylläpitämiseen. Valitkaa puolenne. Joko tiputat paperin uurnaan tai heität kiven. Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi, se ei vain meidän maailmassamme tapahdu parlamentaarisen oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan äänestävien mukavallankumoustellisten ja äänestämättömien. Ja te ehdokkaat, jotka sanotte olevanne ehdolla mutta oikeasti tekevänne politiikkaanne kaduilla: laskekaapa paljonko ajastanne kuluu poliittiseen paskanjauhantaan vaalipaneeleissa ja -teltoilla, ja kuinka paljon olette oikeasti tekemässä asioita.
Huomatkaa, etten ole missään kohden Antivaaliblogia sanonut ”älkää äänestäkö”. Äänestäkää tai olkaa äänestämättä, sama se minulle. Antivaaliblogin agendana on tuoda vaihtoehtoisia ajatuksia päivänvaloon, artikuloida vastalauseita yleisesti hyväksytyille väittämille ja kertoa, etteivät äänestämättömät ole yhtä välinpitämätöntä massaa.
Ennakkoäänestys alkaa tällä viikolla. Minä en aio antaa ääntäni pois, sillä tarvitsen sitä itse. Minulla on asiaa, eikä kukaan muu aja sitä. Minä edustan itse itseäni, kiitos vaan. Pitäkää tunkkinne.
Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, sähköposti voima@voima.fi
Kommentit
Wille [ 04.04.2011 - 21:13 ]
Mitäs mieltä olet Suvi Sveitsin järjestelmästä? Siellähän on edustuksellisen demokratian rinnalle luotu suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksia. Kansalaisilla on oikeus vaatia mitä parlamentin säätämää lakia kansanäänestykseen, kansalaisilla on myös tehdä lakialoitteita ja sen lisäksi maan perustuslaki määrää tärkeistä asioista järjestettävän kansanäänestyksen ihan automaattisesti. Toimisikohan tällainen malli Suomessakin?
pttp [ 06.04.2011 - 00:49 ]
Käsittääkseni Sveitsissä on vanhastaan ollut kantoneihin perustuva suoran demokratian malli, ja nykyinen tilanne on seurausta sen ja parlamentarismin yhteensovittamisesta. Varmaan voi perustellusti sanoa, että koko kansaa tai kuntaa koskevat päätökset ovat Sveitsissä demokraattisempia, paikallistason(työpaikka, taloyhtiö, kaupunginosa) itsehallinto tai konsensuspäätöksenteko ei taida sielläkään olla sen kummemmin menestyneitä? Tässä tekstissä vähän häiritsee vanhakantainen kurjistamisteoria(vallankumouksellisuus voittaa, kun kaikki menee päin helvettiä), vallankumouksellista toimintaa on vaan paljon helpompi kehittää jos kaikki ei mene päin helvettiä(vrt. Hollanti ennen valtauskieltoa/kiellon jälkeen), vapaudellinen vallankumous ei synny kertarysäyksellä vaan sitä kehitetään koko ajan.
Milkala [ 06.04.2011 - 02:32 ]
Niin sanottu vastarinta on aina kompastunut ja tullee kompastumaankin siihen, mitä tämäkin sinällään hyvä kirjoitus valitettavasti rivien väleistä huokuu: siihen, ettei sillä ole tarjota minkäänlaista vaihtoehtoa vallitsevalle järjestelmälle - sekä siihen, että se on itse liian arka, mukavuudenhaluinen ja hampaaton sitä omassakaan elämässään toteuttamaan.
"Systeemistä irrottautuminen" tai sen "ulkopuolelta muuttaminen" merkitsee useimmille laiskanpulskeille vastarintawannabeille todellisen autonomian ja itsenäiseksi toimijaksi ryhtymisen sijaan valtion tarjoamien tukien varaan jättäytymistä, valituskuoroa siitä miten kaupunki tai valtio eivät tarjoa "autonomisia keskuksia" riittävän matalin vuokrin tai pitkitettyä yliopisto- tai ammattikorkeakoulurupeamaa optimistisine mutta todellisuudesta irtautuneine pamfletteineen, joita sama piiri vuosisadasta toiseen lukee ja uudelleenkirjoittaa, mutta jotka koskaan eivät tuota konkreettista tulosta.
Aito syrjään jättäytyjä voi olla vallitsevalle järjestelmälle haaste, jopa uhka: irtisanoutuessaan valtion myöntämästä rahoituksesta (kyllä, myös opinto-, työttömyys- ja toimeentulotuki lasketaan, samaten kuntoutustuet ja lapsilisät) ja astuessaan aidosti rakenteiden ulkopuolelle ne kadottavat valtansa mainittuun yksilöön. Valittu aito omavaraisuus on vaivalloista, mutta mahdollista: Euroopasta löytyy esimerkeiksi jopa kokonaisia kyliä, jotka toimivat tällä periaatteella. Valtion tarjoaman tukiverkon lämmössä köllötellessään laiskanpulskea vastarintahahmo sen sijaan on kaukana aidosti vaihtoehtoisesta toimijasta: näin tehdessäänhän hän vain tarjoaa poliittisen kentän äärilaidoille taas yhden ilmaisen työkalun ajaa läpi jälleen pari perusturvaleikkausta.
Ajatus siitä, että järjestelmänmuutos tai romantisoitu vallankumous syntyy automaationa olojen kiristyessä "riittävän huonoiksi" on naiivi. Tottahan se syntyy, mutta mihin suuntaan onkin jo toinen juttu. Vasemmisto, anarkisteista kommunisteihin, on toistaiseksi kirjoitetun maailmanhistoriansa aikana mokannut jokaisen mahdollisuutensa niihin seikkoihin, jotka tässäkin tekstissä kiteytyvät: ei ole tarjota vaihtoehtoa vaan pitäydytään söpössä kuvitelmassa siitä, että eräänä päivä kansakunta kokee maagisen herätyksen ja asettuu esimekiksi Suomessa 5,3 miljoonan kansalaisen kivaan ja ihmislähtöiseen konsensuskokoukseen, jossa ihmislähtöisesti päätetään miten me tänään asiat hoidettais.
Pariisin kommuunin polkivat jalkoihinsa Versaillesin joukot. Toisen maailmansodan jälkeiset itämaiden anarkistit päätyivät bolsevikkien jahtaamiksi ja sitten lahtaamiksi. Kaava joka toistuu: vasemmisto kelluu utopiassaan, oikeisto mobilisoi, organisoi, suunnittelee ja toteuttaa.
Ja voittaa.
Jopa nukkuva äänestäjä on itsensä marginaaliin ajanutta laiskanpulskeaa vastarintaa vaarallisempi. Passiivisuudesta kunnia-asian tehnyt, itseensä käpertynyt marginaali on ihastuttavan helppo ignoroida: nukkuva äänestäjä sentään saattaa toisinaan heilauttaa pelilautaa äänestämällä sopivan populistisen sekopääjoukkion lisäväriä tuomaan.
AnttiR [ 11.04.2011 - 00:48 ]
Wille, sitovat kansanäänestykset olisivat tarpeellinen uudistus, mutta ne eivät vielä ole suoraa demokratiaa. Ero tulee selväksi myös melko sekavasta englanninkielisestä wikipedia-artikkelista aiheesta, siinä missä suomenkielisessä versiossa termit on sekoitettu.
Kiitokset antivaaliblogin tekijälle, sarja parani huomattavasti loppua kohti.
ilpopu [ 11.04.2011 - 12:49 ]
Pers, kun huomasin tän vasta nytten. Hyviä argumentteja kyllä, mutta systeemin käsittelyssä teet mielestäni virheitä, joita muutkin kommaajat ovat havainneet.
Onko juuri parlamentarismi se osa systeemistä, joka on kaikkein mädännäisin? Ja onko tuo parlamentaarinen järjestelmä niin läpeensä paha, että se väistämättä mädättää myös sinne päässeet ehdokkaat?
Itse vastaan tähän kysymykseen, että tuskinpa.
Tällaisilla kirjoituksilla ladataan kyllä melkoiset odotukset sille vastasysteemille, mutta sitä voisi myös pikkuhiljaa luonnostella, jos meinataan, että siitä tehtäisiin joku tavoitetila.
Fifin ylläpitäjille sellainen vinkki, että ois kiva, jos toi antivaaliblogin vinjetti ohjaisi blogin etusivulle. Nyt on aika pirkuleen hankalaa löytää jostain ne muut antivaaliblogin postaukset.