•Miksi vihreällä kansalla on ympäristöä tuhoavat johtajat?
Mielipidetutkimuksissa suomalaiset ajattelevat punavihreästi. Politiikka vetää kuitenkin oikealle. Vika ei ole äänestäjissä, vaan korruptiossa: vaalirahaskandaali paljastaa, miksi elinkeinoelämän ääni kuuluu niin vahvasti politiikassa.
Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja Juho Rahkonen kirjoitti Helsingin Sanomissa 8.9. kummallisesta paradoksista: valtaosa suomalaisista kannattaa vasemmistolaisten arvoja. Niiden kannatus on EVA:n teettämien tutkimusten mukaan noussut viime vuosikymmeninä ja on nykyisin jopa 80 prosenttia. Kuitenkin enemmistö poliittisista valtaapitävistä on oikeistolaisia ja politiikka on muuttunut entistä oikeistolaisemmaksi.
Rahkonen jättää mainitsematta, että samojen EVA:n tutkimusten mukaan sama paradoksi koskee ekologisia näkemyksiä. Suurimmalla osalla suomalaisista on ollut 80-luvulta lähtien käsityksiä, joita valtajulkisuudessa pidettäisiin radikaalivihreinä. Esimerkiksi valtaosa on kannattanut väitettä "Pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä." Viime vuonna tämän väitteen kanssa samaa mieltä oli 76 prosenttia vastaajista. Kuitenkin suuri enemmistö poliitikoista ja politiikasta on vielä vähemmän vihreätä kuin vasemmistolaista.
Rahkonen pyrkii selittämään tätä paradoksia sillä, että mielipidetiedustelut eivät kerrokaan totuutta ihmisten arvoista. Tämä on kummallinen väite ihmiseltä, jonka johtama laitos tekee mielipidetiedusteluja. Rahkonen ei voi olla tosissaan, sillä jos hänen selitystään uskottaisiin, hänen firmansa tekisi vararikon.
Parempi selitys on kuitenkin käden ulottuvilla. Avaimet siihen tarjoaa Helsingin Sanomien erittäin ansiokkaasti paljastama poliittinen korruptio. Poliitikoilla on Matti ja Maija Meikäläisten lisäksi toinen äänestäjäkunta, jonka näkemysten mukaan toimiminen on paljon tärkeämpää kuin tavallisen vaalikarjan kuuntelu.
Lions- ja Rotary-klubeissa, taloudellisen johtamisen kursseilla, seminaareissa, cocktail-kutsuissa, vastaanotoilla, risteilyillä, kabineteissa, edustushuviloilla ja saunailloissa taloudellinen eliitti opettaa poliittisille kellokkaille, mikä on taloudellisesti realistista, millaisia ovat epärealistiset vaatimukset, miten talous saadaan kasvamaan ja miten kilpailukykyä hoivataan. Tosin sanoen heille selvitetään, mikä on suurten yhtiöiden ja pankkien eli "elin"keinoelämän eli "Suomen" Etu.
Oppimiskykyisille eli Edun ajamiseen halukkaille luvataan vastapalveluksessa myönteistä julkisuutta Edun äänenkannattajissa eli lähes koko valtamediassa.
Tämän yläportaan esivaalin tulosten toteutumisen esteenä on kuitenkin muuan kiusallinen seikka: näille erinomaisille Edun ajajille on vielä saatava runsaasti ääniä valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa. Se ei ole aivan helppoa, kun kansanliikkeiden pelossa 1900-luvun alun eliitit erehtyivät antamaan äänioikeuden myös kaikenmaailman ymmärtämättömille moukille.
Onneksi kuitenkin jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen ilmaantui hätään joutuneita eliittejä auttamaan nerokas ihminen. Hän oli Sigmund Freudin sisarenpoikaa Edward Bernays, joka keksi miten yleinen äänioikeus tehdään tyhjäksi. Bernays alkoi soveltaa enonsa teorioita joukkojen manipulointiin. Hän loi modernin mainonnan, jossa piilotajunnan tasolla liitetään mihin tahansa asiaan tai esineeseen mitä tahansa uusia merkityksiä. Niinpä pätevä mainostoimisto voi nykyisin kääriä minkä tahansa puolueen tai ehdokkaan sopivan vihreään ja vasemmistolaiseen kääreeseen niin, että tämä voidaan onnistuneesti myydä suurelle äänestäjäjoukolle.
Onnistunut propagandakampanja vaatii kuitenkin paljon rahaa. Mutta sitähän taloudelliselta eliitiltä löytyy ja miksei se sitä antaisi, kun kyseessä on Suomen Edun turvaaminen. Näin saadaan useimmiten yläportaan esivaalin tulos vahvistettua ilman suurempia yllätyksiä.
Mutta onko tällainen demokratianäytelmä lainkaan tarpeen? Eikö voisi reilusti palata vanhojen hyvin aikojen järjestelmään, jossa eliitti suoraan valitsi keskuudestaan sopivat henkilöt hallitsemaan rahvasta?
Kansanvallan kulissi on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi keinoksi oikeuttaa ylivallankäyttö. Ei ole väliä, vaikka harjoitetaan politiikkaa, jota valtaenemmistö vastustaa, joka on selvästi ihmisten etujen vastaista ja joka uhkaa "tuhota vähitellen luonnon ja lopulta myös ihmiset". Kaikkihan on äänestäjien syytä: mitäs meidät valitsitte!
Vain käyttäjät voivat lisätä kommentteja. - Kirjaudu - Rekisteröidy
Luetuimmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Tuoreimmat kommentit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
- • kissakala – Geenimuunneltu peruna saapuu Suomeen
- • kaija kaitavuori – Avoin kirje kolmen koplalle
- • t-om – Aboriginaalien elämä jää lyhyeksi
- • suviih – Roskavarkaat ja Turun dyykkisota
- • Moshroom – Vierailun loppu
- • Moshroom – Geenimuunneltu peruna saapuu Suomeen
- • Juise – Puolitankoon
- • pttp – Roskavarkaat ja Turun dyykkisota
- • paavojii – Roskavarkaat ja Turun dyykkisota
- • romani – Vierailun loppu
Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3120, sähköposti voima@voima.fi
Kommentit
Joonas Laine [ 11.10.2009 - 20:57 ]
Taitaa nuo jutut toimia vähän monimutkaisemmin kuin Tammilehdon salaliittoteoriassa.
pttp [ 13.10.2009 - 16:08 ]
Tammilehdon teksti on luultavasti yksinkertaistus, mutta siinä on paljon oikeaa asiaa. Jos Suomen järjestelmä olisi demokraattinen, voisi olettaa, että kansan tahto toteutuisi. Silloin tavalliset ihmiset oletettavasti myös olisivat paremmin perillä asioista. Kuitenkin sama demokratiavaje koskee muitakin maita. Uskoakseni päätökset tulisivat pitkälti elinkeinoelämältä vaikka lahjoituksia ei jaeltaisikaan, se on nykyään melkeinpä sääntö parlamentaristisessa politiikassa. Aiheesta voi kirjoittaa vähemmänkin suoraviivaista pohdintaa ja on paljon kirjoitettukin, tarpeeksi laajasti aihetta tarkastellessa tarvitaan kuitenkin kokonainen kirja.
takoja [ 29.10.2009 - 11:15 ]
Olli Tammilehdon kirjoitus on hyvä "yksinkertaistus". Edustuksellinen demokratia on kuollut, ellei asiaan keksitä jotain ratkaisua.
Ihmisten vieraantuminen politiikasta on ymmärrettävää, jos "politiikka" on pyrkimystä hämärtää vallankäyttöä.
Itse tulen vihaiseksi seuratessani uutis- ja ajankohtaisohjelmia radiosta ja TV:stä. Helsingin Sanomat olen jo laittanut boikottiin. Virallisen hämäysuutisoinnin kääntäminen itselle ymmärrettävään muotoon vie liikaa aikaa. Maailmassa on mukavampaakin tekemistä kuin tämän irvokkaan näytelmän seuraaminen.
Edellisille kommentaattoreille haluaisin sanoa, että kulkutaudiksi asti levinnyt tapa arvostella puheenvuoroja liiasta yksinkertaistamisesta johtunee vallitsevasta dualistisesta maailmankuvasta. Jos ajatuksemme edustavat todellisuutta, niin eiväthän ne voi silloin ollakaan muuta kuin yksinkertaistuksia.
Olisi hedelmällisempää nähdä jokainen puheenvuoro: oivalluksena, tahdonilmauksena ja itsensä ilmaisemisena kuin kuvauksena jostain itsemme ulkopuolella olevasta.
Joonas Laine [ 16.11.2009 - 11:52 ]
Ei yksinkertaistamisessa mitään vikaa sinänsä ole (esim. "raha ratkaisee" on ihan pätevä iskulause), mutta ei mitä tahansa skeidaa voi päästää kommentoimatta läpi. Kirjoittamaan kirvoitti Tammilehdon jutussa tämä idioottimainen ajatuksenjuoksu:
"1900-luvun alun eliitit erehtyivät antamaan äänioikeuden myös kaikenmaailman ymmärtämättömille moukille [..] Onneksi kuitenkin jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen ilmaantui hätään joutuneita eliittejä auttamaan [..] Sigmund Freudin sisarenpoikaa Edward Bernays [..] Hän loi modernin mainonnan [..] Niinpä pätevä mainostoimisto voi nykyisin kääriä minkä tahansa puolueen tai ehdokkaan sopivan vihreään ja vasemmistolaiseen kääreeseen[.]"
Pyh!
Olli Tammilehto [ 16.11.2009 - 14:12 ]
Kyseinen kohta jutustani perustuu kirjaan:
Carey, Alex (1997): Taking the risk out of democracy, Corporate propaganda versus freedom and liberty. University of Illinois Press, Urbana
Oletko, Joonas, tutustunut siihen?
Joonas Laine [ 17.11.2009 - 13:01 ]
Joo, olen. Varmaankin kaikki, mitä siinä sanotaan Edward Bernaysista ja hänen toiminnastaan on totta, mutta en silti niele järkeilyäsi (jonka poliittista sisältöä toki pidän oikeana). Kirjahan sitäpaitsi mainitsee, että yrityksillä oli jo 20-luvulla yleisesti käytössä kaikenlaista PR-henkilökuntaa (s. 79). Ja miksei olisi ollut; asioiden selittäminen omalta kannalta parhain päin ei ole mikään 1900-luvun alussa tehty keksintö, sitä vaan käytetään teollisessa mitassa.
En usko historian suurmies -teoriaan, jossa historian suuntaviivoja selitetään jonkun yksilön (tai pienen porukan) toiminnasta lähinnä johtuviksi. Mitä yksinkertaistamiseen tulee, ei kolumnimitta ole mikään puolustus tämän kertomistavan vallinnalle - netissä vielä vähemmän, kun lehtityylisiä merkkirajoituksia ei samassa mielessä ole.
Tämä on minun näkemykseni po. artikkelissa olleesta yksinkertaistuksesta, joka on minusta epäonnistunut.
Mainos- ja propagandateollisuus toki muokkaa ihmisten tajuntaa, mutta en usko sitä että Edward Bernaysin kehittämät temput ovat kaiken takana, yhtä vähän kuin pakkotahtinen työnjako menee Frederick Taylorin tai 2. maailmansota Hitlerin karisman piikkiin..
Olli Tammilehto [ 26.11.2009 - 12:58 ]
Joonaksen viimeinen kommentti on hyvä. En minäkään usko historian suurmies -teoriaan. Toisaalta suuriin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja prosesseihin liittyvissä muutoksissa yksittäisillä ihmisillä on usein tärkeä rooli: he ovat ikään kuin yhteiskunnallisten voimien ja virtojen agentteja.
Miksi sitten kirjoitin "ilmaantui nerokas ihminen" jne.? Kysymys on ilmaisun ekonomiasta (kirjoitus oli alunperin tarkoitettu painettavaksi) ja tyylistä. Samoista asioista lienee kyse Joonaksen viimeistä edellisen kommentin lauseessa "Pyh!".