●Räpmussukat Niko & Tapsa

Olette yhdessä Niko & Tapsa. Mutta kuka on Niko? Entä Tapsa?

Tapsa: ”Niko on empaattinen energiapakkaus ja erittäin kunnianhimoinen musiikin suhteen. Hän on tuottanut kaikki kolme levyämme. Meillä on keskenämme hyvä kemia. Olemme myös kummatkin avarakatseisia musiikin suhteen.”

Niko: ”Tapsa on ikuinen runopoika, pelkästään positiivisessa merkityksessä. Tapsa on kansanomaisesti sanottuna yksi oman sukupolvensa Suomen kärkirunoilijoista! Lyyrinen anti on aina ollut osuvaa. Tapsa on meistä se pohtivampi, mutta ymmärtää kyllä myös mun outoja ideoita.”

Kerrotte biiseissänne hyvin erilaisia tarinoita, kuin räpissä yleensä. Miksi?

Tapsa: ”Räp-piireissä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Meillä ei ole todistelun taakkaa, että pitäisi niin sanotusti pysyä aitona. Teemme biisejä omista hyvistä fiiliksistä ja tunnetiloista. Voimme myös tehdä biitin mikä on lähempänä vaikka countrya kuin räppiä. Yleisen määritelmän mukaan esimerkiksi black metal -bändi ei voi tehdä biisiä kukkasista. Kaikkein kiinnostavinta on just se, mitä ei muka saisi tehdä. Myös biisirakenteiden murtaminen on kiehtovaa. Käytämme muun muassa kaikua ja elektronisen musiikin mausteita.”

Niko: ”Mulle musiikki on äärimmäistä vapautta. Kukaan ei voi päästä mun aivojen sisälle. Kaikilla on käsissään vapaus tehdä mitä vaan, mutta suurin osa toteuttaa silti vaan jotain muodollisesti päteviä ja muiden määräämiä sääntöjä. Monet tekevät musaa ajattelematta. Sääntöjen sokea seuraaminen on itsensä pettämistä. Kaikki musagenret ovat jollain tasolla oman identiteetin verhoja, joiden taakse voi mennä piiloon. Ei uskalleta olla oma itsensä. Ihmiset tekevät paljon asioita vaan sen takia, että niin on vain aina tehty.”

Teette positiivisia mutta samalla yhteiskuntakriittisiä biisejä. Onko hyväntuulisia kappaleita vaikea tehdä?

Niko: ”Kyllä meissäkin on melankolinen puoli, mutta siinä rypeminen ei luonnistu. Meillä ei ole oikeasti mitään hätää, kellään. Mutta kyllähän onnellisena olemista tässä hetkessä on joutunut opettelemaan.”

Tapsa: ”Elämä on jatkuvaa varustelukierrettä. Kaikkea pitää tehdä kaikkien kanssa kaiken aikaa ja pitää vielä julkisivu kunnossa. Me halutaan mieluummin käyttää mikkiaikamme siihen, että ollaan kannustavia. Lähdemme ammentamaan sanoituksiakin mieluummin positiivisuuden kautta.”

Voiko hyväntuulisuus ärsyttää?

Niko: ”Parhaita Päivii -biisi on varmasti ärsyttänyt monia, mutta voin rehellisesti sanoa, että tein biisin vuonna 2009 ja elän edelleen parhaimpia päiviä. Sellaiselle tyypille, joka on sinut itsensä kanssa, ei tule ärtymyksen tunnetta.”

Tapsa: ”Suomessa on myös sanonta, kellä onni on, se onnen kätkeköön. Ei täällä saa kertoa, jos on onnellinen. Ihmiset ovat kateellisia.”

Niko: ”Joo. Ajattelen sen niin, että jokainen ihminen, joka ajattelee että maailma on perseestä, tulee osaksi sitä paskaa maailmaa. Jos kaikki on hyvin, se on sentään illuusio jostain hyvästä. Totuus on se, mitä ajattelee ja miten toimii. Jos toivoo maailmaan hyvää, myös saa sitä.”

Tapsa: ”Join the movement. Niko ja Tapsa – Think positive. Hehe.”

Miksi Suomessa positiivisuus sitten on niin iso kirosana?

Tapsa: ”Suomessa on vaikea tehdä iloista räppiä, joka on vakavasti otettavaa. Se menee sitten siihen huumoriosastoon.”

Niko: ”Niin, on vaikeampaa kertoa frendille, että joskus mä itken ja juon teetä sohvalla, hehe. Helpompi vetää asiat ihan överiksi huumorin avulla. Suomen kieli on myös aika mollipainotteista. Suomen kirjallisuudessakaan ei ole kauheasti iloisia tarinoita, vaan enemmän realismia. Se on varmaan aika syvällä meissä. Ihmisillä on myös paljon defenssimekanismeja. Jos biisistä löytyy sana mieli, niin jollekin se biisi onkin yhtäkkiä liian diippi.”

Te luette paljon kirjoja. Kuinka tärkeää lukeminen teille on myös biisien tekemisen kannalta?

Tapsa: ”Oma lainini eräässä biisissä on ’Viisaus on kirjoissa, eikä tietokoneen ruudulla’. Se toimii edelleen hyvin mun elämässä.”

Niko: ”Niin ja mun mielestä viisauden ydin ei ole itsessään teksti, vaan se kokemus kun tekstin sisäistää. Yksikin lause voi sanoa jo tarpeeksi.”

Tapsa: ”Tulkintahan siitä tekee juuri hienon. Varsinkin, jos tietää kirjoittajan taustoista. Silloin kun luen paljon, ne tekstit ruokkivat alitajuntaani. Unet jäävät silloin paremmin mieleen.”

Mitä kirjoja olette viimeksi lukeneet?

Tapsa: ”George Orwellin Vuonna 1984. Se oli todella herättävä teos. Kirja kertoo puolueesta, joka valvoo kansalaisia. Ainoa paikka, mihin puolue ei pääse, on ihmisen pääkoppa ja lopussa ne pääsee sinnekin. Puolueelle epäedulliset sanat jätetään pois ja esimerkiksi hyvän vastakohta ei ole enää paha vaan epähyvä. Sanojen semiotiikalla leikkiminen on mielenkiintoista.”

Niko: ”Can’t Stop Won’t Stop. Se on hip hopin ja afroamerikkalaisen kulttuurin sosiopoliittiikkaa käsittelevä kirja, joka peilaa yhteiskuntaa kulttuurin kautta.”

Käsittelette biiseissä maailman menoa. Pohditteko näitä asioita myös arkena?

Niko: ”Mulla on ainakin menossa suuri havahtumisvaihe elämässä. Rakenteet romahtaa hyvässä mielessä. Tämä on hyvä kasvun hetki, myös musiikillisesti. Haluan päästä eroon kaikesta muodollisesti pätevästä. En halua määritellä itseäni enkä muita sen mukaan mitä kukin tekee vaan pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.”

”Olen miettinyt viime aikoina miksi teen musaa. Musiikin tekeminen ei ole se tärkein juttu. Yritän nykyään elää enemmänkin niin, että musiikki on hyvän ja onnellisen elämän sivutuote. Mikään pakollinen toiminta ei tuo onnellisuutta. Myös lasteni kautta asioita tulee pohdittua monelta kannalta. Lisäksi olen huomannut, että mun ympärillä on nyt paljon ihmisiä pysähtynyt ja tehnyt rohkeita ratkaisuja elämässään.”

Tapsa: ”Olen aina ollut pohdiskelija. Muistan lapsenakin kun pikkuveli meni sisälle kaverinsa kanssa, mä jäin yksin ulos tuijottamaan lumikinoksia ja miettimään syntyjä syviä. Viihdyn seurassa, mutta nautin myös vetäytymisestä ja pohdiskelemisesta.”

”Olin syksyllä Mato Valtosen luennolla, missä hän pohti suomalaisen suhdetta luontoon. Me olemme tulleet alas puusta vasta vähän aikaa sitten. Juhannuksena ihmiset ajavat peräkanaa landelle ja ovat siellä metsämiehiä. Sunnuntai-iltana pakataan auto ja palataan takaisin kaupunkiin ja toimistoihin.”

Seuraava levynne käsittelee vapautta. Oletteko te vapaita?

Tapsa: ”Ei varmaan täysin. Suurimmaksi osaksi.”

Niko: ”Musta tuntuu, että oon aina ollut aika lähellä vapauden tilaa. Ehkä vapaus on sitä, ettei tarvitse miettiä, onko vapaa.”

He räppäävät Yhtä-biisissä oman meininkinsä manifestin: ”Surun pyyhit silmistäs, hymyile niille jotka irvistää, yhes isommaks kasvaa, niinku Niko ja Tapsa, parhaat puolensa yhdistää.”

Nikon & Tapsa: Yhtä. Fresh Tunes Finland 2011. Duo keikkailee seuraavaksi Helsingin Cafe Mascotissa 18.2. nikojatapsa.com