●Talousryhmän 13 päivää

Kuuden puolueen väliset hallitusneuvottelut kuuden puolueen alkoivat Jyrki Kataisen (kok.) johdolla Helsingissä Säätytalolla 20. toukokuuta. Neuvottelijat olivat jakaantuneet useisiin eri ryhmiin, joista Kimmo Sasin johtamaa talousryhmää pidettiin tärkeimpänä.

Tässä ryhmässä päätettäisiin kehykset, joiden sisään muut ryhmät sovittelisivat omat ehdotuksensa. Ryhmään kuuluivat muun muassa Eero Heinäluoma (sd.), Merja Kyllönen (vas.), Ville Niinistö (vihr.), Astrid Thors (r.) ja Peter Östman (kd.).

Heti aluksi talousryhmässä tuli kiistaa siitä, mistä lähtökohdista neuvottelut tulisi alkaa.

"Kokoomus vaati, että ensin lyödään makrotalouden luvut pöytään", Fifin hallitusneuvotteluja seurannut lähde kertoo.

Kokoomuksen strategia oli se, että ensin päätetään tiukat raamit, ja vasta loppuvaiheessa mennään yksityiskohtiin. Lähteen mukaan Eero Heinäluoma oli sanonut tässä vaiheessa, että "meillä ei ole mikään kiire".

Useat talousryhmän neuvottelijat suhtautuivat raameihin skeptisesti. Kestävyysvajeen ja valtiontalouden sopeuttamiseen vaadittavista säästöistä oli erilaisia lukuja.

Kestävyysvaje, eli se kuinka rahat saadaan riittämään hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, voidaan paikata kolmella tavalla. Leikkaamalla menoja, korottamalla veroja tai tehostamalla työnteon määrää.

Valtiovarainministeriön arvio Suomen kestävyysvajeesta on viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, eli 10 miljardia vuosien 2012–2015 välillä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos oli päätynyt huomattavasti maltillisempaan kolmeen prosenttiin. Laskelmien ääripäitä edustavat Palkansaajien tutkimuslaitoksen 0,5 prosenttia ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n kahdeksan prosenttia.

"Pelkäsimme myös, että jos hyväksymme liian tiukat raamit heti aluksi, huomaamme yhtäkkiä olevamme tilanteessa, jossa emme voi jakaa rahaa, koska sitä ei ole."

Kokoomus ja vihreät ajoivat valtiontalouden vajeen kattamiseksi kolmen miljardin veronkorotuksia ja leikkauksia vuoteen 2015 mennessä, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto arvioivat, että kaksi miljardia riittää.

Kovin vääntö talousryhmässä nousi siitä, mikä osuus vajeesta hoidettaisiin veronkorotuksilla, mikä leikkauksilla. Kokoomuksen kolmen miljardin paketissa suurin osa säästöistä olisi tullut erilaisilla leikkauksilla.

Vasemmistopuolueilla säästöt olisi pääosin toteutettu veronkorotuksilla, leikkauksia olisi tehty muutamalla sadalla miljoonalla.

RKP tuki kokoomusta ja veti vieläkin tiukempaa talouspoliittista linjaa vaatien neljän miljardin säästöjä, jotka tehtäisiin pääasiassa leikkauksilla. Puolueella ei kuitenkaan ollut esittää konkreettisia leikkauskohteita.

"Ne olivat absurdeja tilanteita. Silti he olivat valmiita tekemään myös korotuksia, esimerkiksi nostamaan kehitysyhteistyön määrärahoja."

Kokoomus halusi leikata perusopetuksesta. Sitä perusteltiin lasten vähenevällä määrällä ja luokkakokojen pienentymisellä. Palvelutaso säilyisi ennallaan vaikka leikkauksia tehtäisiin. Vasemmistopuolueet taas halusivat palvelutason nostoa.

Työryhmässä puhuttiin myös tuloveroista. Kokoomus oli sanonut jo ennen vaaleja, että se ei suostu tuloverojen korottamiseen.

Työryhmän työskentelyyn osallistunut jäsen kertoo, että toisin kuin Fifin aiemmassa jutussa väitettiin, kokoomus ei vaatinut tuloverojen alentamista suoralla kevennyksellä. Sen sijaan kokoomus vaati, että inflaatiotarkistukset tehdään jatkossakin joka vuosi.

Kokoomuksen ja keskustan harjoittama veropolitiikka edellisellä hallituskaudella on keventänyt tuloverotusta inflaatio- ja tulotarkistuksilla noin 600 miljoonalla eurolla vuosittain.

Vasemmisto ehdotti, että edes tulotarkistukset jäädytettäisiin. Säästöä olisi kertynyt noin 300 miljoonaa vuodessa. Jos molemmat tarkistukset olisi jäädytetty, valtion kassaan olisi kertynyt suurin piirtein sama summa kuin ALV:n korotuksella.

Kokoomukselle yritettiin selittää, että äänestäjät voisi lepyttää sanomalla, että lupaus piti, tuloveroja ei nostettu. Ehdotus ei vakuuttanut kokoomusta, ymmärrettävistä syistä.

Vaikka neuvottelut olivat kovaa vääntöä, talousryhmä kuuli asiantuntijoita ja pääsi monessa asiassa yhteisymmärrykseen.

Vaalikauden loppuun eli vuoteen 2015 asti ulottuvaksi strategiaksi päätettiin se, että valtion velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen on kääntynyt laskuun. Oikeistopuolueet joustivat, sillä oikeistosta oli esitetty, että velkaantuminen pitää lopettaa kokonaan ennen vaalikauden loppua.

"Ainahan valtiot ottavat velkaa", eräs talousryhmän työskentelyä seurannut vasemmistopoliitikko kertoo.

Suomi on Euroopan unionin vähiten velkaantunut maa. Julkisen sektorin omaisuus on suurempi kuin velat eli nettovelkaa ei ole ollenkaan. Olennaista on, että velkaa ei saa ottaa liikaa suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Talousryhmän neuvotteluissa päästiin yksimielisyyteen useista säästökohteista, kuten asuntolainojen korkovähennysten asteittaisesta poistamisesta ja kotitalousvähennyksen alentamisesta.

Kokoomuksen joustavuus neuvotteluissa oli erään hallitusneuvotteluihin osallistuneen poliitikon mielestä yllättävän suuri.

"Kokoomus ei missään vaiheessa antanut ymmärtää, että he eivät olisi valmiita tekemään kompromisseja."

Samaa viestiä tuli kaikista työryhmistä.

"Kokoomus oli valmis hyväksymään kaiken maailman menolisäyksiä."

Talousryhmän neuvotteluissa päästiin sopuun myös puolustusmäärärahojen leikkaamisesta 200 miljoonalla, jonka Sasi kuittasi kivuttoman oloisesti.

"Se oli yllättävää. Ajattelin hetken, että tästähän voi tulla hyvä hallitus", talousryhmän nimettömänä pysyttelevä jäsen kertoo.

Lauantaina 28. toukokuuta Kimmo Sasi kertoi Yleisradion uutisille, että talousryhmän työ kantaa jo tulosta.

"Eroa on vielä, mutta lähentymistä on koko ajan tapahtunut. Kun työtä tehdään niin ennuste on silloin tietysti aina hyvä."

Sasi ei uskaltanut arvioida milloin sopu syntyisi, eikä sitäkään mistä lopulta syntyisi vaikein kiistakysymys.

"On puhuttu kaikista olennaisista kysymyksistä, jotka ovat valtiotalouden tasapainottaminen, kasvun aikaansaaminen, verot ja tarvittavat säästöt. Kaikki osat ovat pöydällä", Sasi kommentoi.

Kun Sasi toi talousryhmään ensimmäisen varsinaisen pohjapaperin tiistaina 31. toukokuuta, hänen oli pakko tietää, että se ei menisi läpi muilta ryhmiltä.

"Kokoomus pakitti aiempiin neuvotteluihin nähden, ja linjasi valtiontalouden sopeuttamistarpeeksi yli kolme miljardia euroa. Lisäksi kokoomus vaati, että jos vaalikauden aikana talous ei kasva riittävästi, leikataan vielä paljon lisää", eräs talousryhmän toimintaa tiiviisti seurannut, nimettömänä pysyttelevä lähde kertoo.

Kokoomus ehdotti miljardien lisäleikkauksia, muun muassa kuntien valtionosuuksien jäädyttämistä. Ehdotus oli vasemmistopuolueille mahdoton, sillä se olisi tarkoittanut peruspalvelujen leikkaamista.

"Vielä ennen vaaleja kokoomuskin oli puhunut, että sopeuttamisvaje on 0–2 miljardia talouskehityksestä riippuen", vasemmistolainen politiikan vaikuttaja ihmettelee.

"Esitys oli kauempana kuin mihin oltiin siihen asti päästy. Kokoomus alkoi peruuttaa. Se oli erikoista, että kun oltiin jo yli viikko hierottu ja kuultu asiantuntijoita ja päästy monesta asiasta sopuun, niin Sasi alkoi vetää toiseen suuntaan."

Vihreät, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto hylkäsivät Sasin pohjapaperin, mikä ei yllättänyt ketään.

Hallitusneuvotteluiden viimeisenä päivänä, 1. kesäkuuta, Kimmo Sasi kiikutti talousryhmän eteen uuden pohjaluonnoksen, josta kokoomus ei suostunut enää neuvottelemaan. Uusi paperi oli suurelta osin sama kuin aiempi.

Sasi ja Heinäluoma olivat neuvotelleet edellisenä yönä aamuyhteen, ja tiedotusvälineissä keskiviikolle oli ladattu isot odotukset: toivoa oli ilmassa.

Talouselämässä Olli Ainola kuittaa paljon huomiota saaneet öiset neuvottelut yhdentekevinä:

"Todellisia neuvotteluja on käyty muiden kuin Sasin johdolla. Sasi on ikään kuin houkutuslintu, joka synnynnäisenä narsistina kerää luontevasti ympärilleen mediaa ja samalla pitää toimittajat poissa varsinaisten neuvottelijoiden kimpusta."

Epäilyä tukee Helsingin Sanomat, joka paljasti torstaina 2. kesäkuuta hallitusneuvottelujen katkettua, että lehden saamien tietojen mukaan kokoomuspoliitikot olivat tehneet tunnusteluja keskustan suuntaan jo alkuviikosta.

Talouselämä-lehden saamien tietojen mukaan talousryhmän puheenjohtaja Kimmo Sasi on puolueessaan sivuraiteelle ajautunut kulissi, jonka takana käytiin todellisia neuvotteluja.

Talousryhmän kriisiytyminen otettiin hallitusneuvotteluiden johtoryhmän käsittelyyn keskiviikkona 1. kesäkuuta. Johtoryhmän viimeiseksi jääneessä kokouksessa kello 19 Katainen kysyi yksinkertaisen kysymyksen: kuka kannattaa kokoomuksen pohjaesitystä talousraameista.

Kun Jutta Urpilainen (sd.) ja Paavo Arhinmäki (vas.) eivät kannattaneet, Katainen kehotti ryhmiä poistumaan hallitusneuvotteluista.

"Se oli ota tai jätä -paperi, johon johtoryhmä ei ollut ehtinyt juurikaan tutustua", hallitusneuvotteluja seurannut lähde kertoo. Aikaa siihen ei annettu.

"Kokoomus ei missään vaiheessa kertonut, että ALV olisi sille kynnyskysymys hallitusyhteistyölle", eräs vasemmistopoliitikko ihmettelee.

Sosialidemokraatit taas oli ilmoittanut jo ennen vaaleja, että arvonlisäveron nosto on puolueelle mahdotonta.

Talousryhmässä hämmennys oli suuri, sillä kaikki olivat olleet siinä uskossa, että koska Kimmo Sasin tuoma pohjaesitys oli niin kaukana neuvottelujen sisällöstä, keskusteluja jatkettaisiin edelleen. Kokoomuksen päävastustajaksi nimetty Eero Heinäluoma ei osannut odottaa näin kovaa siirtoa.

Sasin ohi talousryhmän kriisiyttämiseen vaikuttivat kokoomuksen konservatiivisiipi ja vahvat taustatahot, kuten Jyri Häkämies ja Kataisen erityisavustaja Jussi Kekkonen.

"Osa kokoomuslaisista kansanedustajista on halunnut katsoa uudelleen kortit keskustan kanssa, sillä sinipunahallituksen epäillään tekevän liian vasemmistolaista politiikkaa", toimittaja Olli Ainola kirjoitti 2. kesäkuuta Talouselämässä.

"Kokoomus teki kylmästi laskelmoidun liikkeen. Sdp ja vasemmistoliitto vaikuttivat täysin hölmistyneiltä uudesta tilanteesta. Mitään tällaista ei osattu odottaa."

Jälkipyykissä paljon on pistetty Eero Heinäluoman piikkiin. On veikkailtu, että Heinäluoma neuvotteli liian kovakouraisesti. Keskeiseksi ongelmaksi julkisuudessa on nostettu arvonlisäveron korottaminen.

Vihreiden ja kokoomuksen vero-ohjelmassa ehdotettiin arvonlisäveron korotusta yhdellä prosentilla. Alun perin kokoomus oli vaatinut kahden prosentin nostoa, mutta jousti prosentin alaspäin neuvottelujen edetessä.

Vasemmiston vastahakoisuutta ALV:n korottamiseen on pidetty pikkuasioihin takertumisena, sillä kokoomus ja vihreät ovat kertoneet tiedotusvälineissä, että ALV:n korottaminen kompensoidaan pienituloisille.

"Vihreät esittivät tuloverojen osalta lievää ylikompensaatiota, kokoomuksen ehdotus oli paljon pienempi. Vihreillä oli se linja, että he kuittaavat veronkorotuksen perusturvan nostamisella, perusvähennyksellä ja ansiovähennyksellä", Fifin lähde kertoo.

Osmo Soininvaara (vihr.) viittaa juuri tähän kompensaatioon blogissaan 1. kesäkuuta, neuvottelujen jo kariuduttua.

"Olen aivan äimänkäkenä. Hallitusneuvottelut kaatuivat todella pieneen eroon. Pohjaesitykseen kuului arvonlisäveron korotus, mutta se olisi ylikompensoitu pienituloisille, sekä tulonsiirtojen varassa oleville että pienipalkkaisille verovähennyksillä", Soininvaara kirjoittaa.

Vasemmistolaistaho sanoo, että ALV:n nosto ei ollut mitätön pikkujuttu.

"Haluan huomauttaa, että Soininvaara ei kuulunut talousryhmään eikä johtoryhmään. Hän istui kuntaryhmässä eikä voi tietää mikä tilanne todellisuudessa oli."

Talousryhmän työtä seurannut taho huomauttaa, että ryhmässä ei missään vaiheessa keskusteltu siitä, kuinka suurella summalla perusvähennyksiä olisi pitänyt korottaa, että ALV:n tuloerovaikutukset olisi saatu korjattua.

"Se olisi vaatinut perusvähennyksiin ainakin 300–400 miljoonaa lisää", hän laskeskelee. "Mutta en tiedä olisiko sitä hyväksytty vasemmistoryhmissä sittenkään, sillä ALV vaikuttaa haitallisesti myös pienyrittäjiin."

Lopultakin kysymys arvonlisäveron kompensaatiosta kiertyy sekä vihreiden että vasemmistopuolueiden hallitukseen menemisen kynnyskysymykseen – perusturvan nostoon sadalla eurolla.

Vihreät esittivät 250 miljoonan miljoonan lisäystä perusvähennyksiin ja saman verran ansiotulovähennyksiin, joka kannustaa pienipalkkaisen työn vastaanottamiseen.

"Jos tuo summa olisi käytetty on totta, että se olisi ylikompensoinut ALV:n vaikutuksen."

Vasemmistopuolueet vaativat, että piti tehdä vähintään sama, mutta ilman arvonlisäveron nostoa. Vasemmisto vaati hallitusneuvotteluissa tuloerojen kaventamista ja progression kiristämistä.

"Soininvaaran mainostama ylikompensaatioajattelu lähtee siitä, että oikeastaan mikään ei muutu. Soininvaaran mukaan progressio olisi pysynyt ennallaan, mutta vasemmistopuolueiden esityksessä progressio olisi lisääntynyt", talousryhmän työtä seurannut vasemmistolaislähde kertoo.

"Mutta jos vihreiden ja ehkä jopa kokoomuksen veromalliin laskee perusturvan korotuksen mukaan, menee kokonaisuus ainakin vihreillä plussan puolelle."

Arvonlisäveron nosto olisi silti lisännyt pienituloisten ja perusturvalla elävien elinkustannuksia ja syönyt osan perusturvan noston vaikutuksista. Tuloerojen kapenemista se olisi heikentänyt.

"Kaikki olivat valmiita nostamaan perusturvaa, joten emme laskeneet sitä mukaan, kun vaadimme tuloeroja pienentävää verotusta. Ajatuksena oli pienentää tuloeroja monella eri toimella, koska ne ovat kasvaneet niin paljon."

Fifi selvitti keskiviikon neuvotteluiden kariutumista heti seuraavana päivänä 2. kesäkuuta Susanna Kuparisen artikkelissa Pelasiko Katainen vasemmistopuolueet ulos neuvotteluista tarkoituksella.

Lue Olli Ainolan ja Talouselämän jutut hallitusneuvotteluista. "Kokoomus yrittää kampata Heinäluoman" ja "Kataisen jupit nyppivät demareita".