●Näkökulma: Demokratia on tuotava 2000-luvulle

Äänestämättömyys on yhteiskunnallisen kritiikin muotona vähintäänkin haastava. Nykyjärjestelmän ystävien silmissä se kärsii vähintään yhtä syvästä uskottavuusvajeesta kuin kritisoimansa järjestelmä.

Maltillinen anarkisti muistaa, että vallanpitäjälle pitää puhua kuin lapsille – käsitteillä ja kielellä, jota byrokraattikin ymmärtää. Hitaan ja maltillisen vallankumouksen päämääränä on lisätä suoraa demokratiaa ja päästä tavoitteeseensa korruptoivien valtarakenteiden ulkopuolelta virkamiesjargonin avulla. Käytännössä emme koskaan puhu vallankumouksesta, vaan demokratiakokeiluista. Vältämme kielikuvia ja tunteikasta ilmaisua ja käytämme lukuja perustellessamme vaateemme. Vaade on yksinkertainen: demokratia on tuotava menneeltä vuosisadalta 2000-luvulle.

Nyt niihin lukuihin. Yleinen äänioikeus on 105-vuotias, ja se oli suuri harppaus kansanvaltaa kohti. Kun käyttää kansansivistyksen tason mittarina kirjoitustaidon yleisyyttä ja tutkintojen määrää, hahmottaa eron nykypäivään. 1850-luvulla ylioppilaita tuli vuodessa noin 70 ja vuonna 1920 noin tuhat. Runsaat sata vuotta sitten aivan 60 prosenttiakaan suomalaisista ei hallinnut kirjoitustaitoa. Sille kansalle annettiin valta valita keskuudestaan johtajat päättämään asioista.

Nykyisin Suomessa suoritetaan vuosittain 35 000 ylioppilastutkintoa ja keski- ja korkea-asteen koulutuksen saaneita on valtaosa väestöstä. Vuoden 2009 loppuun mennessä 2 955 000 henkeä oli suorittanut peruskoulun jälkeen tutkinnon lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.  Vuonna 1890 kansakoulukurssia korkeampi tutkinto oli vain 1,9 prosentilla ja luku- ja kirjoitustaidottomia oli niin ikään kaksi sadasta suomalaisesta.

Ilmeistä on, ettei suoran demokratian määrä ole lisääntynyt samassa suhteessa suomalaisten koulutustason kehityksen kanssa. Jo yli sadan vuoden ajan demokratia on merkinnyt valtaosalle kansasta vain vaaleissa äänestämistä. Suomi ei todellakaan ole demokratian mallimaa, vaan haaskaamme jatkuvasti kansakuntamme henkisiä resursseja. Koko kansansivistyksellinen voima täytyy saada palvelemaan yhteiskuntaa, joten suoraa demokratiaa ja vaikuttamiskanavia on lisättävä.

Aloite lähtee järjestelmän ulkopuolelta, mutta työ on tehtävä byrokratian rattaissa. Missä on lainsäädäntövalta, siellä ovat mahdollisuudet kehittää uusia tapoja toteuttaa kansanvaltaa. Jos kaikki osallistuvat nykyiseen järjestelmään joko ujuttautumalla edustajapaikoille puolueiden kautta tai ylläpitämällä sitä äänestämällä, on vaikea perustella uusien demokratiamallien ja vaikutuskanavien tarvetta.

Politiikassa toimivien on vaikea tajuta, miten väsyttäviä kankeat ja monimutkaiset vaikuttamistavat nykyjärjestelmässä ovat suurimmalle osalle ihmisistä. Meillä on olemassa suoran demokratian keinoja, mutta niitä ei juurikaan käytetä. Kuntalaisaloitteita näkee harvoin kunnanvaltuustojen listoilla. Byrokraatista saattaa näyttää siltä, että kaikki on kunnossa. Kanavia on, mutta laiskat ja tyhmät eivät vain viitsi tai osaa. Suoran demokratian vahvistamisen kokeilukentäksi sopisi parhaiten kuntataso, sillä Suomessa ei ole käytössä valtakunnallista kansalaisaloitetta. Välinekin on olemassa. Nyt tarvitaan se ensimmäinen kunta, joka soveltaa nuorten kuulemiseen tarkoitettua Aloitekanavaa kunnallisdemokratiaan.

Suora demokratia on tuotava paperilta verkkoon. Aloitekanava on erittäin hyvä pohja, joka soveltuisi käyttäväksi kuntalaisaloitteiden kasvualustana ja kansalaisten keskustelufoorumina. Miksi yli 140 kuntaa on ryhtynyt tarjoamaan noin hienoa välinettä juuri nuorille?

Syy on äänestyskieltäymyksessä. Valtakunnassa on käyty vaaleja, joissa enemmistö nuorista ei ole äänestänyt. Pelko poliittisen järjestelemän legitimiteettikriisistä on synnyttänyt tarpeen osallistaa nuoria yhteiskuntaan. Nuorten keskuudessa äänestämättömyys on niin valtaisaa, että se on saanut valtaapitävät toimimaan. On siis turha väittää, ettei äänestämättä voisi vaikuttaa yhteiskuntaan. Äänestämättömyyden rinnalla puhutaan usein syrjäytymisestä. Se näyttäytyy valtaapitäville köyhien, työttömien ja pätkätyöläisten surkean tilan mittarina. Niin kauan kuin nukkuvien puolueella ei ole yhteisiä konkreettisia tavoitteita ja kykyä puhua valtaapitävien ymmärtämää kieltä, se pysyy kurjuusluokittelujen vankina marginaalissa eivätkä valtarakenteet muutu.

Perustuslaki 2008 -työryhmä totesi, että kansainvälisessä kehityksessä on nähtävissä selvää suoran demokratian vahvistumista. Hitaassa ja maltillisessa vallankumouksessa mandaatti siirtyy takaisin johtajilta kansalle. Meidän on kuitenkin nopeutettava prosessia avaamalla julkinen keskustelu konkreettisista keinoista lisätä suoraa demokratiaa. Tekisin toki kansalaisaloitteen perustuslain muuttamisesta, mutta toisin kuin Sveitsissä, se ei Suomessa ole mahdollista.

Kirjoittaja on äänestyskieltäymyksessä elävä internetpersoona, joka tietää hirnahduksen kuuluvan hiekkalaatikkoon, vaikka pillastunut hevonen ei niin pieneen paikkaan mahdu.

Muista myös Suvi Auvisen Antivaaliblogi: Jos äänestää ei saa valittaa, Kansallinen itsepetos, Laitonta menoa, Jos minusta tulisi presidentti ja Nukkuvien puolueesta, päivää.